Monthly Archives: toukokuu 2015

pub bukarest

Iltalehti uutisoi taannoin eettisestä pornosta. Toimittajan mukaan eettisessä pornossa yhdistyy kaksi asiaa: “se on paitsi takuu tuotannon oikeudenmukaisuudesta myös lupaus elokuvan laadukkuudesta. Eettisessä pornossa kliseet on korvattu uskottavilla tarinoilla ja esiintyjien aidolla nautinnolla.”  http://www.iltalehti.fi/pinnalla/2015051319681442_iq.shtml

Eettisestä pornosta uutisoi myös The Guardian. http://www.theguardian.com/culture/2014/nov/01/ethical-porn-fair-trade-sex Toimittaja haastatteli eettisen pornon parissa työskenteleviä ihmisiä ja halusi tuoda esiin heidän näkemyksiään. Eettistä pornosivustoa pyörittävän Pandora Blaken mukaan eettinen porno tarkoittaa esiintyjien ja heidän rajojensa kunnioittamista. “Jos joku sanoo ei, et kysy uudestaan viime minuutilla kesken kuvauksen. Sinä et huijaa ketään tekemään mitään. Sinä maksat kaikille.”

Eettisen pornon tekijät todistavatkin lausunnoillaan oikeaksi sen väittämän, jonka mukaan porno on haitallista, vahingoittavaa ja naista alentavaa. He sanoittavat sen selvästi myös itse: “Valtavirran porno epäinhimillistää. Tapahtuipa se sitten tekemällä kaikista näyttelijöistä pelkkiä ruumiinosia tai pyyhkimällä pois kaiken yksilöllisyyden, tai lisäämällä jotain säälittäviä rasistisia taustatarinoita, lopputulos on sama: seksi näyttäytyy vieraannuttavana, yksinäisenä, katkerana ja rumana. Siis juuri päinvastaisena mitä se on.”

Yleinen käsitys eettisestä pornosta näyttääkin olevan, että “reilun kaupan” porno on hyvin pehmeää ja ihmistä kunnioittavaa. Kuitenkin Blake toteaa, että valtaosa eettisestä pornosta ei ole pehmeää ja mukavaa. “Ei ole totta, etteikö eettisessä pornossa olisi väkivaltaa. Itseasiassa se mitä tehdään ja mitä katsotaan on melko väkivaltaista myös eettisessä pornossa.” Myöhemmin The Guardianin jutussa myös todetaan, että eettisen pornon tekijät uskovat vakaasti siihen, että ihmisellä voi olla väkivaltainen fantasia, millainen tahansa, ja että tuo fantasia voi olla laillinen osa ihmisen seksuaalista identiteettiä ja tuota osaa on täysin luvallista tutkia.

Miten siis eettinen porno lopulta eroaa valtavirran pornosta? Eettinen porno on väkivaltaista. Se siis väistämättä vahingoittaa tekijäänsä tai katsojaansa joko suorasti tai epäsuorasti. Eettisessä pornossa liikkuvat rahavirrat samoin kuin valtavirranpornossa. Miten silloin voidaan taata, että mukana ei ole hyväksikäyttöä tai haavoittuvassa tilanteessa olevan hyödyntämistä? Eettinen porno myös koukuttaa siinä missä valtavirran porno. Miten eettisen pornon tekijät varmistavat sen, ettei addiktoitunut käyttäjä siirry riippuvuuden synnyttyä katsomaan valtavirran hardcore pornoa, jossa eettisyydestä ei ole nähtävissä pisaraakaan?

Oli kyseessä sitten eettinen porno tai valtavirran porno, lopputulos on lopulta sama: pornoon addiktoituneet ihmiset, jotka kärsivät aivojen kemiallisista muutoksista ja sitä kautta erilaisista aivojen toimintahäiriöistä, joiden seurauksena he alkavat kärsiä impulsiivisuudesta, pakko-oireista, epävakaasta tunne-elämästä ja heikentyneestä arvostelukyvystä. (Hilton 2011). Valitettavan moni pornoon addiktoitunut myös päätyy lopulta toteuttamaan näkemäänsä fantasiaa livenä. Esimerkiksi lapsipornoa katsovat miehet päätyvät lähes poikkeuksetta seksisuhteisiin lasten kanssa. (Bourke&Hernandez 2009). Siksi onkin mielestäni surullista, että pornon katsomisesta yritetään tehdä hyväksyttävää puhumalla eettisesti tuotetusta pornosta. Seksiteollisuuden tuottama illuusio seksistä ei ole ikinä ollut eikä tule ikinä olemaan eettistä, tehtiinpä sitä kuinka pienellä budjetilla tahansa.

Pia Rendic

No Comments

graffitti

Viime kuukausina olen törmännyt yhä useammin kysymykseen siitä, miksi puhun vain tytöistä ja naisista puhuessani seksiperäisestä ihmiskaupasta, vaikka myös pojat kärsivät seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja ihmiskaupan rattaisiin joutumisesta.

Vastaus on yksinkertainen: koska oma työni fokusoituu tällä hetkellä nimenomaan tyttöihin ja naisiin.Tämä ei tarkoita sitä, etteikö pojat ja miehet olisi yhtä lailla avun ja huomion tarpeessa.

Itse asiassa WHO raportoi jo vuonna 2002, että vaikka seksuaalinen väkivalta kohdistuu pääasiallisesti tyttöihin ja naisiin, on miesten taholta tapahtuva poikien ja miesten raiskaaminen merkittävä ongelma monissa eri yhteyksissä. Samoin merkittävä ongelma on nuorten miesten seksiin pakottaminen vanhempien naisten taholta. Merkittäviä ovat myös YK:n vuoden 2006 teettämän raportin tulokset, joissa 150 miljoonaa tyttöä ja 70 miljoonaa poikaa tulevat seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi joka vuosi ympäri maailmaa. (WHO, World report on Violence and Health. Geneva 2002) (Paulo Sergio Pinhiero, UN Study on Global Violence. Geneva: United Nations 2006.)

Pääongelma asian tutkimisessa ja esiintuomisessa on se, että poikiin ja miehiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö ja väkivalta on laajasti piilotettu ja väärinymmärretty ongelma. Stigma ja häpeä jonka hyväksikäyttö aiheuttaa pojille ja miehille hiljentää heidät. Samoin pojat ja miehet hiljentää se tosiasia, että usein heidän seksuaalinen identiteettinsä kyseenalaistetaan heille tapahtuneen seksuaalisen väkivallan seurauksena. Asiasta muodostuu “homoseksuaalinen ongelma” sen sijaan, että puhuttaisiin hyväksikäytöstä.  Hiljentävänä tekijänä toimii myös se reaktio, jonka ympäröivä yhteiskunta usein sälyttää poika uhrien harteille: hyväksikäyttö on poikien oma syy, sillä toki pojat osaavat puolustaa itseään. Ovathan pojat itseensä luottavia, pelottomia, vallanhaluisia ja kaiken hallussaan pitäviä. Useat tutkimukset osoittavatkin, että sosiaalinen vastaus poikien hyväksikäytöön on useimmiten vihamielinen, poikien tarinaa epäilevä ja syyttävä. (esim. Josef Spiegel, Sexual Abuse of Males: The SAM Model of Theory and Practice. Brunner-Routledge 2003.)

Hyvä esimerkki tästä tulee Aasiasta. Eräs Kambodzassa työskentelevä kollegani kertoi, kuinka paikalliseen bordelliin oli tehty ratsia. Ratsiassa pelastettiin tytöt, mutta pojat jätettiin bordelliin. Kuitenkin myös pojat tarvitsevat apuamme. Eräs Kambodzalaisessa turvatalossa vuosia asunut poika totesi tarinaansa kertoessaan seuraavaa: “Me pojat olemme ihan kuin tytöt. Myös me tunnemme kipua ja häpeää, joten miksi ihmiset kohtelevat meitä tällä tavoin? Pojaksi syntyminen on vaikeaa… kun sinulla on ongelmia, kukaan ei auta.. Miksi he auttavat vain tyttöjä?” (Alastair Hilton, Why Do We Focus More on Girls Than Boys? Kirjassa Stopping the Traffick 2014).

Olen siis samaa mieltä kyselijöiden kanssa siitä, että meidän olisi aika alkaa kiinnittää enemmän huomiota myös poikauhreihin. Esimerkiksi maailmanlaajuinen, USA:n teettämä TIP raportti ei raportissaan vuodelta 2013 maininnut lainkaan poikauhreja Thaimaassa, vaikka ongelma on kyseisessä maassa ilmeinen. Tämän kaltainen lähestymistapa on omiaan ruokkimaan ajatusta siitä, että pojat ja miehet ovat ainoastaan hyväksikäyttäjiä,  parittajia ja seksin ostajia, eivät  ihmiskaupan uhreja tai siitä selviytyjiä.

Niin kauan kuin me jatkamme hiljaisuutta poikauhrien osalta, ongelmaa ei tunnisteta. Niin kauan kuin poika-ja miesuhrit pysyvät hiljaisina asiaan liittyvän stigman, moralisoinnin ja homofobisten asenteiden takia, ongelmaa ei tunnisteta. On aika puhua myös poika ja miesuhrien puolesta!

 

Pia Rendic

No Comments