Monthly Archives: heinäkuu 2015

polvi

Yle uutisoi 24.7 että piilossa tapahtuva seksikauppa on Suomessa katuprostituutiota suurempi ongelma, koska sitä ei pystytä valvomaan parituksen ja ihmiskaupan varalta.

Uutisessa haastateltiin rikosylikonstaapeli Kenneth Erikssonia, jonka mukaan 90 % prostituutiosta tapahtuu netissä tai yksityisasunnoissa. Samassa uutisessa Eriksson otti kantaa myös uuteen rikoslakiin, joka muutti seksin ostamisen parituksen tai ihmiskaupan uhreilta rangaistavaksi, vaikka ostaja vetoaisi huolimattomuuteen tai tietämättömyyteen. Erikssonin mukaan uusi laki ei ole vaikuttanut seksiä myyvien naisten asiakasmääriin. Sen sijaan Eriksson korostaa, että asiakkaat jopa ilmoittavat poliisille jos he epäilevät että tyttö työskentelee jonkun alaisuudessa.

Mielestäni on erikoista että seksin ostoa pidetään edelleen täysin hyväksyttävänä, kunhan myyjänä ei ole ihmiskaupan uhri. Vielä erikoisempaa on se, että Eriksson toteaa itse että piilossa tapahtuvaa seksikauppaa ei voida valvoa ihmiskaupan varalta, mutta silti hän uskoo seksinostajien ilmoittavan epäilyistään. Mielenkiintoiseksi asian tekee erityisesti se, että edellinen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson mainitsi Suomen Kuvalehden haastattelussa tapauksen, jossa Suomeen tuotu 21-vuotias nainen oli pakotettu myymään seksiä. Vaikka tapaus tuomittiin ihmiskauppana, seksinostosta syytetyt vapautettiin. Seksiostajat vapautettiin, vaikka asiakirjoista kävi ilmi, että seksinosto tilanteessa uhri ei puhunut suomea, uhri vaikutti erittäin nuorelta, ujolta ja poissaolevalta, eikä häntä näyttänyt kiinnostavan seksi. Kaikesta tästä huolimatta KKO totesi, että seksinostajien ei voitu katsoa olevan tietoisia naisen tilanteesta. http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/onko-prostituutio-rikos-oikeusministeri-haluaa-lopettaa-ilotyttojen-bisnekset/

Yllä oleva tapaus osoittaa, että seksinostajilla ei ole halua ilmoittaa mahdollisista ihmiskaupan uhreista. On absurdia että poliisi edes olettaa seksinostajien kykenevän uhrien tunnistamiseen, kun poliisilla itselläänkään ei ole siihen tarvittavia resursseja. Suomessa yksikään poliisi ei työskentele täysipäiväisesti prostituution liittyvien asioiden parissa (SK 1/2013). Myöskään poliisikoulutuksessa ihmiskauppaan ei puututa pintaa syvemmällä tasolla. Onko sitten ihme, että poliisi tyytyy toiminnassaan vain “varoittelemaan” seksinostajia mahdollisesta ihmiskaupasta, kuten taannoin Suomeen tulleiden Tsekkinaisten kohdalla. http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/poliisi-kehottaa-varovaisuuteen-tsekkiprostituoitujen-kanssa-maara-kasvanut-myos-oulussa/677862/ Näissä tapauksissa poliisi oli tietoinen siitä että osa naisista käytti erillistä operaattoria, joka vastasi naisten puolesta puhelimeen Tsekeistä käsin. Tämän kaltainen toiminta pitää aina sisällään ison riskin ihmiskaupasta. Tai Erikssonin omia sanoja lainaten: “tällainen operaattorijärjestely täyttää rikoksen tunnusmerkit”. Vielä silmiinpistävämpää jutussa oli maininta siitä, että Tsekit kiertävät. “Ollaan viikko Helsingissä, sitten viikko Tampereella ja viikko Oulussa”. Naisten kierrättäminen on ihmiskaupassa yleinen keino, jolla naiset saadaan eristettyä ympäröivästä yhteiskunnasta ja jolla heitä estetään luomasta sosiaalisia verkostoja joiden kautta voisi olla mahdollista saada apua.

Onko todella niin, että myös Suomessa viranomaiset haluavat sulkea silmänsä seksiperäisen ihmiskaupan todellisuudelta, tai ainakin pontevasti vähätellä sen olemassaoloa ja haittavaikutuksia. Kun Suomalainen “prostituutiopoliisi” toteaa ymmärtävänsä oikeusministerin vaatimusta seksinoston kriminalisoimiseksi, mutta samaan hengenvetoon toteaa valtaosan ulkomaisistakin tytöistä olevan Suomessa vapaaehtoisesti, on viesti kovin ristiriitainen. Onko todella niin, että se 30-40 % prostituoiduista jotka Suomessa toimivat parittajien alaisuudesssa, voidaan ohittaa kevyellä kädenheilautuksella? Eikö heidän kärsimyksensä ja vankeutensa paina mitään sen “ilosanoman” rinnalla, että suomalaisilla miehillä on oikeus ostaa seksiä, ja suomalaisilla naisilla oikeus myydä sitä? Sillä siihenhän Suomessa aina vedotaan. Eliittiprostituutioon. Ja samalla unohdetaan se tosiasia, että jokainen seksinosto- ja seksinmyyntikerta ruokkii seksiperäistä ihmiskauppaa – järjestäytynyttä rikollisuutta. Olipa kyseessä sitten “vapaaehtoinen” toiminta tai ei.

Ainut toimiva tapa puuttua kysyntään on seksin oston kriminalisointi. Jos jo nyt Suomessa tapahtuva prostituutio on 90 %:sti poliisilta piilossa, on lain vastustajien turha vedota siihen ikivanhaan väitteeseen, että kriminalisoinnin myötä prostituutio painuisi maan alle. Se on siellä jo. Ja poliittisen tahdon puutteen vuoksi yhä uudet ja uudet naiset joutuvat kokemaan tuon maanalaisen helvetin.

Pia Rendic

No Comments