Monthly Archives: lokakuu 2015

Room of hope huivi

Yhden keskuksemme naisen suunnittelema ja ompelema huivi.

Syksy on vierähtänyt päiväkeskuksessamme käyntiin vauhdilla. Kevään aikana toimintaamme tuli mukaan useita uusia ihmiskaupan uhreja, samoin kuin pakolaisnaisia, jotka ovat kokeneet niin pakkoavioliittoja, raiskauksia, kuin terroristijärjestöjen mielipuolista väkivaltaa. Näiden naisten elämänkokemuksia kuunnellessa voi vain ihmetellä Suomessa käytävää sananvaihtoa siitä, ovatko pakolaiset tervetulleita maahamme. Itse en enää jaksaisi hymyillä kuljettuani tuhansia kilometrejä veneissä ja kuorma-autoissa, istuttuani vankiloissa, nähdessäni lapseni tapettuina edessäni, katsoessani viimeisen kerran kotimaatani johon en enää ikinä voisi palata.

Päiväkeskuksessamme nämä naiset, samoin kuin ihmiskaupan uhreiksi joutuneet naiset ovat aloittaneet tänä syksynä jälleen uuden projektin. Korujen teon sijaan olemme keskittyneet ompelutaitojen opettelemiseen, ja palkanneet opettajiksi jo vuoden ohjelmassamme olleita naisia. Tämä on palvellut kaikkia. Alusta asti mukana olleet naiset ovat saaneet onnistumisen kokemuksia uudesta opettajan roolistaan, ja uudet naiset ovat kokeneet tasavertaisuutta saadessaan oppia vertaisiltaan. Jo ennestään tekemiemme laukkujen lisäksi olemme aloittaneet erilaisten huivien teon, joita näkyy mm. viereisessä kuvassa. Toivomme osan room of hope ompeluhuiveista ehtivän myyntiin Suomen Joulumarkkinoille.

Huivien ompelun lisäksi uutta on marraskuun alussa starttaava tanssiproduktiomme. Toimimme yhteistyössä englantilaisen Dance-Unitedin kanssa, joka on toteuttanut vastaavia projekteja mm. Lontoossa vankien, mielenterveyskuntoutujien ja pakolaisten kanssa. Tavoitteena on voimaannuttaa ja sosiaalistaa osallistujia tanssin kautta. Lontoossa saadut tulokset ovat olleet rohkaisevia. Osallistujien sosiaaliset vuorovaikutussuhteet ovat parantuneet, ja heidän kommunikaationsa ja luottamus toisiin ihmisiin on lähes tuplaantunut.  Heidän kehollinen itsetuntemuksensa ja itseluottamuksensa on noussut ja kehonhallinta parantunut. Samoin osallistujat ovat kokeneet korkeaa motivaation, energiatason ja optimistisuuden nousua. Kuuden viikon intensiivistä harjoittelua tulee seuraamaan tanssiesityksen ensi-ilta, joka pidetään täällä Nikosiassa Joulukuun 16. päivä. Mielenkiinnolla jäämme siis odottamaan tämän produktion tuloksia ja tuotosta. Iso kiitos tästä projektista kuuluu suomalaiselle ihmiskaupan vastaiselle järjestölle V.A.L.O:lle, joka käytännössä mahdollisti projektin käynnistämisen viime keväänä työllemme lahjoittamallaan 10 000 eurolla.

 

No Comments
40-l porno

Lähde: http://vintagecuties.com/vintage-erotica-old-porno-xxx-in-1940s-pictures.html

Playboy lopettaa naisten alastonkuvat, ja Kalle ja Jallu lakkaavat ilmestymästäÄkkiseltään voisi ajatella että kehityssuunta on hyvä, mutta totuushan tämän suuntaisen kehityksen takana on se, että netin 24/7 saatavilla olevat pornomarkkinat ovat syöneet perinteiset lehdet, joissa porno oli vielä suhteellisen viatonta verrattuna siihen, mitä netistä nykyään löytää parilla klikkauksella. Kuten Playboyta julkaisevan yhtiön johtaja Scott Flanders toteaa, kaikki ovat nykyään vain yhden klikkauksen päässä kaikesta kuviteltavissa olevasta seksuaalisesta materiaalista, joten Playboy alkaa olla jo vanhanaikainen. yle.fi Samaa sanoo Jallun ja Kallen konkurssipesän hoitaja Jussi Lakkonen. Hänen mukaansa pornolehdet on kaatanut lukijoiden siirtyminen nettiin. “Internetistä materiaalia on heti helposti saatavilla, ei tarvitse lähteä hakemaan lehteä kioskilta”. iltasanomat.fi

Useat asiantuntijat uskovat, että digitaalinen aikamme on räjäyttänyt naisten ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön valtavaan kasvuun. Voidaan oikeutetusti todeta, että Internet on aikamme suurin porttola. Nykyään kuka tahansa jolla on pääsy internetiin voi tehdä “treffit” verkossa, tai olla yhteydessä escort palveluihin tai muihin sivustoihin, jotka tarjoavat naisia lähes kaikenlaisiin seksuaalisiin mieltymyksiin. Jatkuvasti kasvava kysyntä onkin johtanut seksibisneksen valtavaan leviämiseen. Siitä on tullut niin arkipäiväistä, että useat miehet eivät näe eroottista hierontaa, strippiklubeja tai sylitanssia osana prostituutiota. Mm. Norma Ramos, CATW:n (Coalition Against Trafficking in Women) johtaja onkin todennut, että mitä enemmän kaupallinen seksiteollisuus  normalisoi miesten käytöstä, sitä enemmän kyseisenlaista käytöstä tulemme näkemään. Usean miehen asenne tuntuukin nykyään olevan se, että pornon katsominen, strippiklubeilla vierailu tai seksin osto ei ole puolison pettämistä, koska asiaan ei liity emotionaalista sidettä. Itse asiassa pornon kulutuksesta ja seksin ostamisesta on tullut jo niin tavallista, että Prostitution Research and Education nimisen NGO:n tutkijaryhmällä oli vaikeuksia löytää vuonna 2011 tekemäänsä tutkimukseen haastateltavia, jotka eivät olisi käyttäneet maksullista seksiä muodossa tai toisessa.

Ja entäs sitten se netissä saatavilla oleva porno? Pornland kirjan kirjoittanut Gail Dines toteaa osuvasti, että se mitä pornolehdistä näkyi ennen, on lähes viatonta sen rinnalla mitä internet on nykyään pullollaan. (Gail Dines 2011, Beacon) Tänä päivänä pornon kuluttajat, etenkin pojat, ovat sinkoutuneet loputtomaan porno universumiin, joka on täynnä tuhottuja pyllynreikiä, laajentuneita vaginoita ja sperman töhrimiä kasvoja. Kun pojat masturboivat näitä tarinoita, elokuvia ja kertomuksia, välittyy heidän aivoihinsa täysin vääristynyt kuva naisista, miehistä, ihmissuhteista ja seksistä. Internet porno on onnistunut luomaan naisesta täydellisen, miehille suunnatun objektin. Internetporno syöttää miesten ja nuorten poikien päähän ajatuksen, että naisten tulee näyttää pornotähdiltä, naisten tulee olla aina käytettävissä, ja että käytön jälkeen nainen voidaan aina laittaa syrjään odottamaan seuraavaa kertaa.

Se mikä tässä yhtälössä monilta unohtuu on se, että pornoteollisuus on osa ihmiskauppaa, ihmiskauppa on bisnestä ja tässä bisneksessä tuotteita ovat ihmiset. Ja jos myyty ihminen ei täytä ostajan fantasiaa, ei tällä ole enää arvoa. Pornoteollisuus on myös siitä vaarallista, että napin painalluksen jälkeen katsojan on mahdotonta tietää, onko tietokoneen ruudulla poseeraava nainen ihmiskaupan uhri vai ei. Poseeraako tuo nainen ruudulla näennäisen vapaaehtoisesti, vai onko hänet pakotettu siihen väkivallalla, petoksella tai kiristämällä.

 

Pia Rendic

 

No Comments

GettyImage2Helsingin uutiset julkaisi muutama päivä sitten uutisen nuorten keskuudessa yleistyvästä ryhmäseksistä. helsinginuutiset Sexpo säätiö kommentoi asiaa toteamalla, että nuorten avoimet seksuaaliset suhteet, kaveriseksi ja ryhmäseksi ovat tavallisia seksuaalisuuden ilmiöitä, eikä niissä ole mitään uutta tai vaarallista.Sexpo säätiö myös painotti, että erilaiset seksikokeilut ja oman seksuaalisen identiteetin etsiminen kuuluvat nuorten seksielämään. Sexpon mukaan niiden tuomitseminen ja vähätteleminen rikkoo seksuaalikasvattajan ammattietiikan keskeisimpiä lähtökohtia: luvan antamista ja dialogiin pyrkimistä.

Toista mieltä Sexpon asiantuntijoiden kanssa on seksuaaliterapeutti Sari Eronen. Hänen mukaansa yhä nuoremmat kokeilevat seksissä asioita, joiden kuvittelevat olevan muotia tällä hetkellä. Tämä johtaa Erosen mukaan helposti vastentahtoisiin kokeiluihin. Pohjalla on usein tarve olla hyväksytty. helsinginuutiset 

Seksuaalisuus tuntuukin puhuttavan nuoria ja lapsia yhä aikaisemmin. Mannerheimin Lastensuojeluliiton ylläpitämässä lasten ja nuorten puhelimessa vastaanotettiin vuonna 2011 yhteensä 38 017 yhteydenottoa. Kaikista vastaanotetuista keskustelupuheluista 25 prosenttia liittyi seksuaalisuuteen tai seksiin. Usean seksiin liittyvän yhteydenoton taustalla kuuluivat vaikutteet pornosta. Nuorimmat soittajat olivat alle 9-vuotiaita. Vuodesta 2000 vuoteen 2008 tämän ikäisten poikien seksiä koskevat kysymykset yli kaksinkertaistuivat. mediakasvatus Huimasti lisääntyneille seksuaalisuutta koskeville puheluille, samoin kuin yläaste ikäisten keskuudessa lisääntyville ryhmäseksikokeiluille ei tarvitse etsiä syytä kaukaa. Kun aikuiset eivät kykene ottamaan vastuuta seksuaalisuudestaan, miten siihen kykenisivät lapset ja nuoret?

Tämä tuli hyvin esiin mm. kesäkuussa, kun Yle:n Aamu-Tv kysyi seksibloggaaja Melissa Mäntylältä, mikä saa ihmiset osallistumaan ryhmäseksitapahtumiin? Haastattelu pohjautui Mäntylän blogiin jossa hän kommentoi Helsingin Wonderlust tapahtuman yhteydessä toteutettua julkista ryhmäseksi sessiota bloggaajan_kuvaus_ Juhlat liittyivät ns. tiedostavan seksin Wonderlust-festivaaliin. Festivaalin yhteydessä järjestettyyn ryhmäseksitapahtumaan osallistui noin 200 ihmistä. Mäntylä kommentoi YLE:n Aamu – tv:ssä, että “Wonderlust tähtää valtavirtaan, niin että kaikki järkevät tyypit ovat tervetulleita”. Kuitenkin samaan hengenvetoon Mäntylä totesi, että osa osallistujista saapui paikalle siksi, että heitä kiihottaa seksin harrastaminen yleisön edessä. Tämä on Mäntylän mukaan yksi ekshibitionismin ilmaisumuoto.

Oman ymmärrykseni mukaan ekshibitionismi määritellään sukupuoliseksi paljastamishäiriöksi, joka lyhyesti tarkoittaa sitä, että asianosainen kokee seksuaalista mielihyvää paljastaessaan sukuelimensä, ruumiinmuotonsa tai seksuaalisen toimintansa toisille ihmisille. Erityistä mielihyvää henkilölle tuottaa tällöin seurannan kohteeksi joutuminen tai paljastetun kohteen reagoiminen. Kyseinen häiriö on varsin tyypillinen mm. namusedillä ja muilla itsensäpaljastajilla, joista saamme tasaisesti lukea iltapäivälehdistä. Toisaalta nykykäsityksen mukaan ekshibitionismi voi tarkoittaa myös halua paljastaa itsensä sellaisella hyväksyttävällä tavalla, ettei se loukkaa toisia tai ole lakien vastainen. Tällöin kyseessä on yleisemmin paljastamis- tai nähdyksitulemishaluKuka kuitenkaan on paikalla määrittelemässä sitä, loukkaako itsensäpaljastelu jotakuta paikalle osuvaa? Miten itsensäpaljastaja voi vakuuttaa itsensä siitä, että housujen alasvetäminen ei vaikuta paljastuksen kohteeksi joutuneen seksuaalisuuteen tai turvallisuuden tunteeseen? Kuinka moni ihminen tai pieni lapsi on oikeasti nauttinut siitä, kun pusikon takaa esiin on heilahtanut omaa penistään kädessään pitelevä “herrasmies”, joka ainoastaan toteuttaa omaa “seksuaalista vapauttaan”?

Jokatapauksessa nyky-yhteiskunta tuntuu toiminnallaan tähtäävän siihen, että paljastamishäiriöstä ja muusta seksuaalisesti poikkeavasta käytöksestä halutaan tehdä normaalia. Kuinka normaalia voi kuitenkaan olla julkinen ryhmäseksitapahtuma? Miksi marginaalisen, paljastamishaluisen ryhmän toiminnasta halutaan väkisin tehdä normaalia, ja sitä markkinoidaan suureen ääneen seksuaalisena vapautena? Eikö seksuaalista vapautta ole ennemmin se, että jokainen saa edelleen vaalia omaa seksuaalisuuttaan omana, intiiminä ja vain itselle kuuluvana asianaan?

Aamu-tv:ssä Mäntylä painotti, että julkisessa ryhmäseksissä turvallisuus ja sääntöjen kunnioittaminen ovat ehdottomia edellytyksiä, eikä seksibileissä voi jäädä vonkaamaan edes pusua, jos toinen ei innostu. Mitenhän tätä kontrolloidaan julkisessa ryhmäseksitilanteessa, jossa osallistujat kiihottuvat itsensä paljastamisesta ja nähdyksi tulemisesta? Kuuluuko mahdollisen vastustuksen ääni mihinkään muun voihkeen alta? Entä miten hyväksyntää hakeva teinityttö saa äänensä kuuluviin ryhmäseksiä harjoittavan poikaporukan keskellä? Jos vaikka tyttö tulisi toisiin aatoksiin kesken kaiken?

Pienen ihmisen päähän ei millään mahdu, miksi yksiavioisuus on nykyään kirosana, miksi teineille on vaarallista opettaa että seksielämän aloitusta kannattaa venyttää hyvään ja toimivaan parisuhteeseen, ja miksi on niin suvaitsematonta opettaa, että seksistä kannattaa nauttia ihan vain kaksistaan, oman kumppanin kanssa.  

 

1 Comment