Eettinen porno – valheellinen vapaakortti

pub bukarest

Iltalehti uutisoi taannoin eettisestä pornosta. Toimittajan mukaan eettisessä pornossa yhdistyy kaksi asiaa: “se on paitsi takuu tuotannon oikeudenmukaisuudesta myös lupaus elokuvan laadukkuudesta. Eettisessä pornossa kliseet on korvattu uskottavilla tarinoilla ja esiintyjien aidolla nautinnolla.”  http://www.iltalehti.fi/pinnalla/2015051319681442_iq.shtml

Eettisestä pornosta uutisoi myös The Guardian. http://www.theguardian.com/culture/2014/nov/01/ethical-porn-fair-trade-sex Toimittaja haastatteli eettisen pornon parissa työskenteleviä ihmisiä ja halusi tuoda esiin heidän näkemyksiään. Eettistä pornosivustoa pyörittävän Pandora Blaken mukaan eettinen porno tarkoittaa esiintyjien ja heidän rajojensa kunnioittamista. “Jos joku sanoo ei, et kysy uudestaan viime minuutilla kesken kuvauksen. Sinä et huijaa ketään tekemään mitään. Sinä maksat kaikille.”

Eettisen pornon tekijät todistavatkin lausunnoillaan oikeaksi sen väittämän, jonka mukaan porno on haitallista, vahingoittavaa ja naista alentavaa. He sanoittavat sen selvästi myös itse: “Valtavirran porno epäinhimillistää. Tapahtuipa se sitten tekemällä kaikista näyttelijöistä pelkkiä ruumiinosia tai pyyhkimällä pois kaiken yksilöllisyyden, tai lisäämällä jotain säälittäviä rasistisia taustatarinoita, lopputulos on sama: seksi näyttäytyy vieraannuttavana, yksinäisenä, katkerana ja rumana. Siis juuri päinvastaisena mitä se on.”

Yleinen käsitys eettisestä pornosta näyttääkin olevan, että “reilun kaupan” porno on hyvin pehmeää ja ihmistä kunnioittavaa. Kuitenkin Blake toteaa, että valtaosa eettisestä pornosta ei ole pehmeää ja mukavaa. “Ei ole totta, etteikö eettisessä pornossa olisi väkivaltaa. Itseasiassa se mitä tehdään ja mitä katsotaan on melko väkivaltaista myös eettisessä pornossa.” Myöhemmin The Guardianin jutussa myös todetaan, että eettisen pornon tekijät uskovat vakaasti siihen, että ihmisellä voi olla väkivaltainen fantasia, millainen tahansa, ja että tuo fantasia voi olla laillinen osa ihmisen seksuaalista identiteettiä ja tuota osaa on täysin luvallista tutkia.

Miten siis eettinen porno lopulta eroaa valtavirran pornosta? Eettinen porno on väkivaltaista. Se siis väistämättä vahingoittaa tekijäänsä tai katsojaansa joko suorasti tai epäsuorasti. Eettisessä pornossa liikkuvat rahavirrat samoin kuin valtavirranpornossa. Miten silloin voidaan taata, että mukana ei ole hyväksikäyttöä tai haavoittuvassa tilanteessa olevan hyödyntämistä? Eettinen porno myös koukuttaa siinä missä valtavirran porno. Miten eettisen pornon tekijät varmistavat sen, ettei addiktoitunut käyttäjä siirry riippuvuuden synnyttyä katsomaan valtavirran hardcore pornoa, jossa eettisyydestä ei ole nähtävissä pisaraakaan?

Oli kyseessä sitten eettinen porno tai valtavirran porno, lopputulos on lopulta sama: pornoon addiktoituneet ihmiset, jotka kärsivät aivojen kemiallisista muutoksista ja sitä kautta erilaisista aivojen toimintahäiriöistä, joiden seurauksena he alkavat kärsiä impulsiivisuudesta, pakko-oireista, epävakaasta tunne-elämästä ja heikentyneestä arvostelukyvystä. (Hilton 2011). Valitettavan moni pornoon addiktoitunut myös päätyy lopulta toteuttamaan näkemäänsä fantasiaa livenä. Esimerkiksi lapsipornoa katsovat miehet päätyvät lähes poikkeuksetta seksisuhteisiin lasten kanssa. (Bourke&Hernandez 2009). Siksi onkin mielestäni surullista, että pornon katsomisesta yritetään tehdä hyväksyttävää puhumalla eettisesti tuotetusta pornosta. Seksiteollisuuden tuottama illuusio seksistä ei ole ikinä ollut eikä tule ikinä olemaan eettistä, tehtiinpä sitä kuinka pienellä budjetilla tahansa.

Pia Rendic