Blog Archives

#ÄIJÄKOODIT:

Kolmas Koodi:  YMMÄRRÄN prostituution ja ihmiskaupan välisen yhteyden, joten vastustan naisten käyttämistä kauppatavarana

 

 

MIES: Jos olet samaa mieltä koodin kanssa, niin tartu haasteeseen! Kopioi tämä äijäkoodi omalle aikajanallesi eri sosiaalisissa medioissa ja haasta/taggaa kaverisi mukaan. #Äijäkoodi #NytLoppu #VapautaUhri #Äijälupaus . Voit myös kehystää oman profiilikuvasi #Äijäkoodi kehyksellä, jonka saat FB-sivuiltamme!

 

 

 

 

Koodin avaus:

Nykyään yhteiskunnassamme puhutaan paljon siitä, kuinka prostituutio on naisen oma valinta, ja kuinka prostituution valinneet naiset nauttivat työstään. Tällä ikään kuin legimoidaan seksin ostaminen ja naisten systemaattinen hyväksikäyttö. Samalla prostituution ja seksiperäisen ihmiskaupan välinen yhteys halutaan häivyttää, eikä kukaan suostu puhumaan niistä hyväksikäytön muodoista, jotka liittyvät kiinteästi kumpaankin. Ex-prostituoitu Rachel Moranilla on asiaan kuitenkin hyvin yksiselitteinen näkemys. Rachelin tavatessani kysyin häneltä, miten hän näkee prostituution ja seksiperäisen ihmiskaupan välisen yhteyden. Rachel totesi välittömästi, että näitä kahta ei voida erottaa toisistaan.

-Reitit prostituutioon ja ihmiskauppaan ovat vain kaksi eri väylää, jotka tuovat naiset lopulta täsmälleen samaan paikkaan, seksuaalisesti hyväksikäytettäviksi, Rachel sanoo.

Rachel myös korostaa, että yritys erottaa prostituutio ja seksiperäinen ihmiskauppa toisistaan on silkkaa tyhmyyttä. Hänen mukaansa seksiperäistä ihmiskauppaa tapahtuu, koska miesten tarpeista käsin nouseva prostituutio takaa miehille pääsyn hyväksikäyttämään naisvartaloa. Ja prostituutio ja sen ympärille kehittynyt muu kaupallinen seksiteollisuus ovat juuri ne markkinat, joille seksiperäisen ihmiskaupan uhreiksi joutuneet naiset myydään.

-On sanottu että puhuminen seksiperäisestä ihmiskaupasta ilman mainintaa prostituutiosta on sama kuin puhuisi orjuudesta ilman että mainitsisi plantaasit. Tämä on paras ja tarkin analogia jonka olen koskaan kuullut, Rachel toteaa.

Voit lukea Rachelin koko tarinan tästä.

Yksilönvapautta korostava yhteiskuntamme onkin onnistunut lähes kokonaan häivyttämään julkisesta keskustelusta sen, kuinka erityisesti organisoitu prostituutio toimii usein hyväksikäytön ja väkivallan keinoin. Kun huomio keskitetään siihen onko naisella oikeus myydä seksiä, häipyvät keskustelussa taka-alalle kaikki ne toimijat, jotka hyötyvät seksikaupasta suoraan tai välillisesti. Organisoitu prostituutio onkin varsin tuottavaa harmaan alueen liiketoimintaa. Tutkija Elina Penttinen on todennut seuraavasti: “Organisoitunut prostituutio, joka sisältää monia ihmiskaupan tunnusmerkistön täyttäviä toimintoja, sulautuu helposti osaksi normaalia kulutuskulttuuriin kuuluvaa seksikauppaa, kuten erotiikkaravintoloita tai seksivälinekauppoja, joissa tarjotaan ns. privaattiesityksiä. Samoin ihmiskaupassa toimiva järjestäytynyt rikollisuus tuottaa pornografiaa. Näitä eri muotoja yhdistää asiakas, joka ei välttämättä erottele, käyttääkö hän laillisesti vai rikollisesti tuotettuja seksikaupan tuotteita ja palveluja”. (Jyrkinen&Penttinen 2017)

Kolmas koodimme haastaa sinut, MIES, vastustamaan kaikkea toimintaa, mikä tekee naisesta tai tytöstä kauppatavaran!

Lisätietoja; http://www.vapautauhri.fi/aijakoodi/

Ihmiskaupan vastaisen työmme tukeminen: http://www.vapautauhri.fi/auta/

No Comments

ShotsWithAbokNina

Tiistaina vietimme mielenkiintoista seminaaripäivää Rose-projektin puitteissa. Anne ja Alex Abok (https://www.facebook.com/mecaht)  olivat jakamassa tietoa Afrikasta suuntautuvasta ihmiskaupasta, ja erityisesti siihen liittyvästä voodoo riitistä “jujusta”, jonka kautta ihmiskauppiaat ja parittajat hallitsevat etenkin Nigerialaisia naisia ilman varsinaista fyysistä väkivaltaa.

Naiset viedään joko kotimaassaan tai Euroopassa noitatohtorille, joka langettaa naisten päälle erilaisia kirouksia, joiden avulla naiset kahlitaan prostituutioon. Kiroukset sisältävät mm. lapsettomuuteen, kuolemaan ja koko elämän kestäviin kuukautisiin liittyviä riittejä, jotka käyvät toteen mikäli naiset astuvat ulos prostituutiosta. Nämä kiroukset ovat vahvasta uskonnollisesta kulttuurista tuleville Nigerialaisille naisille totisinta totta, ja aiheuttavat naisissa voimakasta pelkoa. Anne Abok totesikin puheenvuorossaan, että ihmiskauppiaiden ei tarvitse käyttää Nigerialaisten naisten kohdalla väkivaltaa, koska “juju” tekee kaiken heidän puolestaan.

Toinen vahva tekijä Afrikasta suuntautuvaan ihmiskauppaan liittyen on Abokin mukaan köyhyys. Ei ainoastaan taloudellinen köyhyys, vaan myös arvojen köyhyys. Raha ja taloudellinen menestys menevät ihmisen arvon edelle. Kaikki on kaupan rahasta. Nigerialaisessa kulttuurissa halutaan nopeaa ja “helppoa” rahaa ulkomailta, ja perheet ovat varsin halukkaita lähettämään lapsiaan Eurooppaan, joka edustaa heille taivasta. Etenkin tyttöjä ja naisia houkutellaan Eurooppaan erilaisiin siivous ja kodinhoitotehtäviin, jotka määränpäässä osoittautuvat prostituutioksi.

Hyvä esimerkki Abokin mainitsemasta arvojen köyhyydestä on Italiassa työskentelevä 19-vuotias Nigerialainen tyttö, joka oli Abokin tavatessaan ehtinyt työskennellä prostituutiossa 16-vuotiaasta. Hän oli lähettänyt kaikki rahansa kotimaahansa, jossa perheellä oli nyt kolme isoa taloa. Rahantulon sokaisema äiti olisi halunnut lähettää toisenkin tyttärensä ulkomaille töihin, mutta 19-vuotiaan tytön viesti oli selkeä: “Varoittakaa häntä. En halua kenellekään samanlaista elämää kuin omani.”

Surulliseksi Nigerialaisten naisten kohtalon etenkin Suomessa tekee se, että osa viranomaisista kieltäytyy tunnistamasta heitä ihmiskaupan uhreiksi. Mm. Kenneth Eriksson totesi viime vuonna Yle Spotlight ajankohtaisohjelmassa, että Suomessa työskentelevät Nigerialaiset naiset eivät ole ihmiskaupan uhreja. Hämmentävä kommentti ottaen huomioon tavat joilla nämä naiset tuodaan Eurooppaan, ottaen huomioon rituaalit joille heidät altistetaan kontrollin varmistamiseksi, ja etenkin ottaen huomioon sen, että tavallisten Nigerialaisten on lähes mahdotonta saada viisumia Eurooppaan. Kun tähän lisätään vielä se fakta, että lähes 80% afrikkalaisista prostituoidusta Euroopan sisällä tulee Benin Citystä, Nigeriasta, jossa lähes jokainen perhe on ollut tekemisissä ihmiskaupan kanssa, on vaikea uskoa että nämä naiset vain “tupsahtaisivat” Suomeen omasta vapaasta tahdostaan.

Ehkä tässä olisi heräämisen paikka myös viranomaisilla.

 

ShotsWithAbokProstituteMap

Prostituutiokartta Nigeriasta Eurooppaan.

Lisää Nigerialaisten naisten tilanteesta voi kuunnella tänään Radio Dein ajankohtaistunnilla klo 9-10:00. Uusinta klo 13-14:00.

Pia Rendic

No Comments
kuvakaappaus-prostituoitu

Sarah Greenmore. Kuvakaappaus:Independent.co.uk

Seksityöläinen vai Seksiorja?

“Työni on sekoitus asiakaspalvelua ja fantasioiden täyttämistä, ja rakastan sitä. Se sopii tarpeisiini ja antaa taloudellista vakautta, jota minulla ei ole ennen ollut.” Näin toteaa Nevadan laillisessa Moonlight Bunny Ranch -bordellissa prostituoitu’na työskentelevä Sarah Greenmore. MTV:n uutisessa. 

 

 

pahuus

Ihmiskaupan uhrin piirtämä kuva omasta ajastaan seksiorjana.

Mitä toteaa päiväkeskuksessamme käyvä nainen?

“Työni oli maanpäällinen helvetti”. Minut suljettiin pieneen konttiin keskelle metsää, enkä nähnyt päivänvaloa moneen kuukauteen. Miehet tulivat kun halusivat, raiskasivat minut yksi toisensa jälkeen. Myöhemmin minut kuljetettin laivalla Kreikkaan jossa minut suljettiin yksityiseen asuinhuoneistoon. Minun piti hymyillä ja myydä seksiä.”

 

 

 

 

Päiväkeskuksessamme käyvä nainen ei halua puhua siitä mitä on kokenut. Se tekee liian kipeää. Muistot saavat naisen tärisemään, pelkäämään, ahdistumaan. Greenmore sitävastoin haluaa puhua, sillä hän haluaa kumota viisi yleistä uskomusta seksityöläisiin liittyen.

  1. Uskomus: ”Seksityö sopii laiskalle – ja on helppoa

Niin, eihän työ ole helppoa, sillä kuten Greenmoore toteaa, seksityöläinen joutuu varaamaan hotellihuoneita. Greenmoore myös toteaa, että “Monet itsenäisesti työskentelevät seksityöläiset joutuvat tutkimaan asiakkaan taustat varmistaakseen, etteivät he ole vaarallisia.

Saikohan päiväkeskuksemme nainen tutkia “asiakkaidensa” taustat? Mitähän Greenmoore olisi sanonut, kun hänen vaivalla varaamaansa hotellihuoneeseen olisi tullut joukko Boko Haramin miehiä? Ihan vain fyysisesti intiimiin terapiaistuntoon, kuten Greenmoore kuvailee.

  1. Uskomus: ”Seksityöntekijät levittävät tauteja”

Greenmore kertoo, että vastoin yleisiä ennakkoluuloja työntekijät käyttävät aina kondomeja ja suuseksisuojia.

“Nevadassa kaikki osavaltion tuhannet laillisesti seksialalla työskentelevät käyvät pakollisissa sukupuolitautitesteissä viikoittain. Nevadan bordelleissa ei ole koskaan raportoitu HIV-tapausta”.

Mistähän johtuu että varsin monella auttamistamme naisista on HIV. Ehkä heidän kondominsa ovat olleet epäkunnossa? Tai ehkä Boko Haramin taistelija unohti suuseksisuojan kiireessä kotiin? Kontissa sukupuolitautitestitkin tökkivät.

Tai ehkä asiakkaat eivät vain välitä käyttää kondomeja? Kaikilla seksin myyjillä kun ei ole varaa valita asiakkaitaan. Eikä niitä käytä kaikki myyjätkään. Iltalehti uutisoi juuri tänään Suomessa seksiä myyvästä naisesta, joka on tartuttanut HIV:n useisiin suomalaisiin asiakkaisiinsa. 

  1. ”Vain hyypiöt, luuserit ja epätoivoiset miehet käyvät seksityöntekijöiden luona”

Greenmore kirjoittaa, että bordellin ovista kulkee monenmoisia ihmisiä: keski-ikäisiä pariskuntia, jotka kaipaavat piristystä rakkauselämäänsä, nuoria sotaveteraaneja, jotka kamppailevat paluusta siviilielämään ja deittailun maailmaan, arvostettuja bisnesmiehiä, lakimiehiä, lääkäreitä ja muita ammattilaisia, joiden vaativa työ ei jätä aikaa deittailuun.

Tähän tuskin tarvitsee kommentoida mitään tämän enempää. Kysyntää tuntuu riittävän oli kyseessä sitten eliitti prostituoitu tai konttiin sullottu ihmiskaupan uhri. Ja kun kysyntä kasvaa, tarvitaan lisää kontteihin sullottuja naisia. Eliittiprostituoitujen joukko on sen verran pieni, että se ei riitä kattamaan kysyntää.

  1. ”Seksityöntekijät vihaavat työtään”

Greenmoore vakuuttaa, että seksityöntekijät ovat valinneet ammattinsa, koska se sopii heidän taloudellisiin tarpeisiinsa, joillekin myös henkisiin tai seksuaalisiin tarpeisiin.

Valitsikohan päiväkeskuksessamme käyvä nainen uransa prostituoituna itse?

Halusiko hän itse seksiorjaksi pieneen konttiin, myöhemmin yksityiseen asuinhuoneistoon? Laskiko hän etukäteen kuinka paljon pääsisi tienaamaan? Hauskasta ja helposta työstä.

Ehkä myös Ruotsissa vastikään pakenemaan päässyt teinityttö valitsi itse työskennellä seksityöläisenä? Ehkä hän nautti siitä että tuli kuukausien ajan raiskatuksi perheen isän ja pojan taholta kuten Yle uutisessa kerrotaan? 

Vain 2 % prostituoiduista valitsevat työnsä vapaaehtoisesti. He ovat prostituoitujen “eliitti”. Loput 98% tekevät sen enemmän tai vähemmän pakon edessä, kuten oheinen tutkimus osoittaa 

  1. ”Seksityöläiset ovat rikki”

Greenmoren mukaan käsitys siitä, prostituutio on viimeinen vaihtoehto rikkinäiselle, kouluttamattomalle naiselle, jolla on huumeongelma, on karhunpalvelus sille laajalle otokselle naisia, jotka valitsevat olevansa seksityöläisiä. (tämä laaja otos on jo mainitsemani 2%). Greenmore myös painottaa, että kyseinen käsitys on epäinhimillistävää, ja sallii jatkuvan väkivallan ja sosiaalisen stigman seksityöläisiä vastaan kukoistaa.

Miksiköhän niin monet naiset “valitsevat” uran prostituoituna? Monet tutkimukset osoittavat että usealla prostituoidulla on taustallaan seksuaalista hyväksikäyttöä, kuten raiskaus. Mm. Michigan State Universityn psykologian laitoksella tehty tutkimus osoitti, että 75% niistä prostituoiduista jotka on raiskattu pitivät raiskaustaan syynä omalle “uravalinnalleen”. 

Seksuaalinen hyväksikäyttö oli syynä seksityöläisen uraan myös Iltalehden taannoin haastattelemalla Suomalaisella Suvilla

Eikä rahakaan jää kauas jälkeen. Suurin osa Suomessa prostituutioon ajautuneista on pienituloisia. Mm. Pro-tukipisteen Jaana Kauppinen toteaa Suomenkuvalehden haastattelussaan, että ne nuoret jotka eivät mene kouluun, töihin tai armeijaan, menettävät kaikki tulot. Ja juuri näitä nuoria nähdään prostituoituina.

Eli mitenkähän tämä nyt meni? Oliko niin että seksityöläiset nauttivat työstään ja rakastavat sitä? Ehkä näin on tuon pienen, marginaalisen 2% kohdalla. Mutta mitä ajattelevat asiasta loput 98%? Etenkin se 60 % joka on pakotettu työhön vastoin tahtoaan? Päiväkeskuksessamme käyvät naiset tuskin allekirjoittaisvati Sarah Greenmoren teesejä.

Pia Rendic

1 Comment

katu ruusu

Toissa keskiviikkona suuntasimme jälleen Nikosian Vanhan kaupungin öisille kaduille ja kujille. Juuri ennen lähtöä rukoilin kotona, ja sain selkeän kehoituksen käydä ostamassa mukaamme 10 ruusua. Kukkakaupan pihalle kurvatessamme mietin, mitä järkeä on ostaa kymmentä ruusua, kun viime viikkoina olemme nähneet yökerhojen ulkopuolella parhaimmillaan viisi naista taukoa pitämässä.

Kun sitten suuntasimme yökerhojen edustoille, alkoivat myös ruusut huveta. Kohtasimme enemmän naisia kuin muina iltoina yhteensä. Mielenkiintoisinta on, että tapasimme yhteensä 11 naista, mutta heistä yksi kieltäytyi vastaanottamasta ruusua. Näin ollen jokaiselle kymmenelle ruusulle löytyi vastaanottaja, ja erityisiin rukouksiimme jäi tuo yksi ruususta kieltäytyjä. Naiset olivat pääosin itä-euroopasta, ja heistä jokainen oli ihmeissään ja hämmennyksissä siitä, että halusimme antaa heille ruusun ilmaiseksi. Ehkä vielä suurempaa hämmennystä aiheutti syymme, se että halusimme ruusujen kautta siunata naisia, lahjoittaa jotakin kaunista mielestämme monella tapaa kauniille naisille.

Piikkikoroissaan, nahkahameissaan, sätkä suupielissään ja mahdollisia asiakkaita jo vastaanottaneina nuo naiset eivät välttämättä itse kokeneet olevansa kauniita, mutta ehkä ruusut välittävät heille edes jotain siitä kauneudesta, jota löytyy meistä jokaisesta.

Jos joku miettii näiden naisten syytä myydä itseään kaduilla ja yökerhoissa, oheinen haastattelu tuonee vastauksen kysymykseen. Vaikka haastattelemani ex-prostituoitu ei ikinä myynyt itseään Kyproksella, pätevät samat universaalit “lainalaisuudet” joka puolella maailmaa.

Rachelin tarina

Rachel Moran päätyi prostituoiduksi vain 15-vuotiaana.

-Oma tarinani on varsin tyypillinen. Olin nuori ja koditon, ja välini omaan perheeseeni olivat täysin katkenneet isäni maanisdepressiivisyyden ja äitini skitsofrenian vuoksi. Minun valinnan mahdollisuuteni tiivistyi kahteen vaihtoehtoon: joko ottaisin miehiä päälleni ja sisääni, tai jatkaisin elämääni jatkuvassa nälässä ja ilman kotia. Tässä tilanteessa ainut vaihtoehtoni oli alkaa myydä itseäni, Rachel kertoo.

Rachelin mukaan moni nuori tyttö saattaa ensin pitää prostituutiota nopeana ja “helppona” keinona tienata rahaa, mutta katuvat sitä katkerasti jälkeenpäin.
-Tapaan säännöllisesti nuoria naisia jotka ovat vain ajatelleet tienata hieman “ylimääräistä”. Kuitenkin jokaisen tarina on lopulta toistaan kurjempi. Heillä kaikilla on päällimmäisenä tunteena syvä katuminen ja itsesyytökset siitä, että he pilasivat elämänsä, Rachel toteaa.
Seksiä ostavat miehet pitävät erityisesti nuorista naisista, ja ovat valmiit maksamaan extraa mitä kauniimpi ja nuorempi seksiä myyvä nainen sattuu olemaan. Rachelin mukaan prostituutiota leimaakin omalla tavallaan nuoruuden kaupallistaminen, nuorten vartaloiden kaupallistaminen. Halutuin prostituoitu ei ole ikinä kaunein, vaan se nuorin.
-Lopulta asiakkaille ei ole väliä edes sillä mitä osaat tehdä vartalosi avulla. Tärkeintä on se että tuo vartalo ei ole ollut markkinoilla kauaa. Bordelleissa asioivien yleisin kysymys on, kuinka vanha on nuorin tyttönne, Rachel toteaa.
Tämä toteutui myös Rachelin kohdalla.
-Kun 15-vuotiaana myin itseäni kadulla, miehet kysyivät aina ikääni. Ja kun kerroin sen heille, he kiihottuivat aina nopeammin. Heitä ei siis todellakaan häirinnyt ikäni. Sadoista minut autoonsa ottaneista ja ikäni kysyneistä miehistä vain yksi kääntyi takaisin ja palautti minut kadulle, Rachel kertoo.
Rachelin mukaan oman vartalon myyminen on jo ensiaskeleesta lähtien syvästi traumatisoivaa, ja muuttuu lopulta tuhoavaksi.
-Elämä prostituoituna on helvettiä. Prostituutio tuhoaa naisen psyykkisesti ja fyysisesti.
Omalla kohdallani voin todeta sen olleen armottoman traumatisoivaa kaikin mahdollisin tavoin.
Pahinta prostituoituna olossa on kuitenkin se stigma joka sinuun lyödään, tietty prostituoidun määrittelyn ominaispiirre. Se että joukko perverssejä, täynnä naisvihaa olevia miehiä käyttää vartaloasi kuin jonkinlaista seksuaalista rättiä, ja kaiken lisäksi he kokevat sen seksuaalisesti täysin oikeutetuksi. Se kaikki on elävä helvetti naiselle ja nämä miehet tietävät sen, Rachel toteaa.

Rachel kertoo että yksi hänen nöyryyttävimmistä muistoistaan on se, kun hän 15-vuotiaana päätyi hotellihuoneeseen aasialaisen miehen kanssa.
-Mies vaati seksiä ilman kondomia ja tyydytti itsensä haluamallaan tavalla vaikka pyysin häntä lopettamaan monta kertaa. Koska olin nuori ja naiivi, en ollut tajunnut pyytää maksua etukäteen. Niinpä mies aktin jälkeen totesi ettei hänellä ollut yhtään rahaa mukanaan. Hän pyysi minua tulemaan seuraavana päivänä McDonalsin eteen, jossa hän maksaisi minulle. Voitte arvata söinkö mitään tuona seuraavana päivänä, Rachel muistelee.

Rachel myös toteaa, että eläessään prostituoituna hän tapasi seksinostajia laidasta laitaan, mutta eräs ryhmä piti selvästi kärkipaikkaa.
-Tyypillisin seksinostaja oli ja on edelleen keskiluokkainen, naimisissa oleva mies. Heille kaikille on yhteistä tunne heidän seksuaalisten tarpeidensa toteutuksen oikeutuksesta, keinolla millä hyvänsä, Rachel toteaa.
Tie vapauteen

Rachel toimi prostituoituna kaikkiaan seitsemän vuotta. Ollessaan 22-vuotias hän tajusi, että jollei hän lopettaisi vartalonsa myymistä, prostituutio tulisi tappamaan hänet.
-Kyseessä ei ollut vain fyysinen hyväksikäyttö, vaan yhtälailla henkinen ja emotionaalinen. Seksiä ostavat miehet tappavat itsearvostuksesi. Et voi ikinä tietää mitä he haluavat, tai mitä he kirjoittavat sinusta jälkeenpäin. Osa haluaa että näytät nauttivan jokaisesta hetkestä, osa haluaa sinun vain kärsivän. Joukossa on suuri määrä miehiä, jotka kiihottuvat vain nähdessään ja tuntiessaan että he hyväksikäyttävät sinua seksuaalisesti. He haluavat että kärsit, he haluavat että koet inhoa ja kipua kun he työntyvät sisääsi. Vain se saa heidät tuntemaan, että he ovat saaneet rahoilleen vastinetta, Rachel toteaa.

Rachelin mukaan moni ajattelee että seksin myymisen lopettamisen taustalla on aina jokin järisyttävä kokemus joka antaa henkilölle yliluonnollisen voiman lopettaa. Näin tapahtuu kuitenkin harvoin. Suurin osa prostituoiduista ontuu ulos jos vain onnistuvat löytämään reiän josta paeta.
Rachel itse vertaa omaa pelastautumistaan pakenevaan eläimeen.
-Epätoivoinen eläin yrittää löytää takapihan aidasta raon jonka alta voi kaivautua vapauteen. Näin oli minunkin kohdallani. Olin järkyttävän riippuvainen kokaiinista, itseasiassa riippuvuuteni oli jatkunut jo vuosia. Ymmärsin että huumeet ja prostituutio yhdessä tulisivat olemaan loppuni. Kaiken kaikkiaan tein valintani irrottautua prostituutiosta paitsi poikani, myös itseni vuoksi, Rachel toteaa.

Päätös irrottautumisesta ei kuitenkaan muodostunut tieksi vapauteen.
-Seitsemän vuottani prostituoituna jätti jälkeensä syvän loukkaantumisen, vihan ja katkeruuden. En voi väittää olevani toipunut, en lähellekään. Prostituutiosta ei ole oman kokemukseni mukaan mahdollista toipua. Siitä on vain mahdollisuus jatkaa elämää eteenpäin, yksi askel kerrallaan. Nämä kaksi asiaa, toipuminen ja eteenpäin meneminen, ovat täysin eri asioita, Rachel painottaa.

Prostituutio ja ihmiskauppa kulkevat käsi kädessä

Kysymykseen prostituution ja seksiperäisen ihmiskaupan yhteydestä Rachel toteaa, että näitä kahta ei voida erottaa toisistaan.
-Reitit prostituutioon ja ihmiskauppaan ovat vain kaksi eri väylää, jotka tuovat naiset lopulta täsmälleen samaan paikkaan, seksuaalisesti hyväksikäytettäviksi, Rachel sanoo.
Rachel korostaakin, että yritys erottaa prostituutio ja seksiperäinen ihmiskauppa toisistaan on silkkaa tyhmyyttä. Hänen mukaansa seksiperäistä ihmiskauppaa tapahtuu, koska miesten tarpeista käsin nouseva prostituutio takaa miehille pääsyn hyväksikäyttämään naisvartaloa. Ja prostituutio ja sen ympärille kehittynyt muu kaupallinen seksiteollisuus ovat juuri ne markkinat, joille seksiperäisen ihmiskaupan uhreiksi joutuneet naiset myydään.
-On sanottu että puhuminen seksiperäisestä ihmiskaupasta ilman mainintaa prostituutiosta on sama kuin puhuisi orjuudesta ilman että mainitsisi plantaasit. Tämä on paras ja tarkin analogia jonka olen koskaan kuullut, Rachel toteaa.
Sama koskee Rachelin mukaan myös puhetta prostituution, pornografian ja seksiperäisen ihmiskaupan yhteydestä.
-Pornografia on dokumentoitu todiste prostituutiosta. Siinä kaikki, Rachel kuittaa.

Kun puhe siirtyy itse prostituutiosta niihin mekanismeihin jotka ylläpitävät pornon ja prostituution kulutusta yllä yhteiskunnassamme, on siihen Rachelin mukaan löydettävissä vain yksi selkeä syy: mieslähtöinen kysyntä.
-Jotkut ihmiset haluavat uskoa että syy prostituutioon on köyhyys. Mutta se ei ole köyhyys, se ei ole ikinä ollut köyhyys, eikä se tule ikinä olemaan köyhyys. Mikään määrä köyhyyttä ei pystyisi ikinä luomaan prostituutiota ilman miesten haluista käsin nousevaa seksin kysyntää, Rachel painottaa.

Tästä syystä myös ainut toimiva tapa lopettaa prostituutio ja muut seksuaalisen hyväksikäytön muodot on yksinkertaisesti kysynnän lopettaminen.
-Tarvitsemme seksinostamisen kriminalisoinnin maailmanlaajuisen täytäntöönpanon. Prostituutio on seksuaalisen hyväksikäytön kaupallistamista, ja kuten muutkin seksuaalisen hyväksikäytön muodot, myös se tulee kriminalisoida, Rachel sanoo.

 

Pia Rendic

No Comments

kuva seurakuntalainen

Pia Rendiciltä juuri ilmestyntyt esikoisteos Ihmiskaupan kasvot (Uusi Tie 2015) avaa aiheeseen monta näkökulmaa. Rendic työskentelee Kyproksella seksiperäisen ihmiskaupan uhrien ja heidän lastensa parissa. Tuore kirja on myös puheenvuoro niiden naisten puolesta, jotka eivät saa omaa ääntään kuuluviin.

Kirjassa esitetään asiat seksiperäisen ihmiskaupan uhrien, heidän parissaan työskentelevien ihmisten, prostituoitujen, parittajien, sekä seksinostajien näkökulmasta. Kirjassa tulee esiin myös aiheen ympärillä käytävää keskustelua Suomessa.

Lue koko juttu seuraavasta osoitteesta:

http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kulttuuri/5388/seksiperaisesta_ihmiskaupasta_ei_puhuta_tarpeeksi_suoraan

 

 

No Comments

filipinamariet

Tavoittava työmme on nyt jatkunut parisen viikkoa. Olemme suunnanneet Nikosian vanhan kaupungin kaduille keskiviikkoiltaisin ja ihmetelleet, kuinka avointa ja näkyvää toiminta on. Ensimmäisenä keskiviikkoiltana kallis Mersu toi erään striptease klubin eteen kaksi naista. Kuljettaja nousi autosta, ja saattoi naiset kädestä pitäen klubin ovelle, josta toinen mies vastaanotti heidät. Klubin edessä parveili jo tuolloin iso joukko “ilonpitoa” odottavia miehiä. Myös muiden yökerhojen edessä oli vilkasta. Naisia saapui töihin ja töistä, piikkikorot kopisivat ja minihameet paljastivat säihkyviä sukkanauhoja. Lähistölle parkkeeratuista autoista näimme miesten seuraavan toimintaa. Kuka parittajana, kuka ostajana, kuka myyjänä.

Tuntuukin, että pimeän laskeuduttua vanhan kaupungin kadut valtaa täysin omanlaisensa ihmisryhmä: Seksinostoa luonnollisena oikeutenaan pitävät miehet, ja seksiä syystä tai toisesta myymään päätyneet / pakotetut naiset. Myös käyttäytyminen kaduilla on muutoksen mukaista. Naisena kadulla saa peräänsä jatkuvia huutoja, vislauksia ja vihjailuja. Testosteroni jyllää, neonvalot välkkyvät ja setelit vaihtavat omistajaa. Erään sivukadun leiskuvan punatukkainen madame odottaa asiakkaita tytöilleen, ja viereisen pubin ovenpielukset ovat täynnä Venäjänkielisiä ilmoituksia, joissa tahdotaan lisää naisia “töihin”. Samalla kadulla hieman sivummalla istuu ryhmä naisia tupakalla. Villakangastakit eivät onnistu kätkemään naisten lähes alastomia vartaloita takkien alla. Nuo ovat ne naiset joihin meidän on saatava kontakti. Nuo, sekä ne sadat muut, jotka työskentelevät samalla alueella, toisten samankaltaisten ovien ja ikkunoiden takana.

Yhden ovista tunnen erityisen hyvin. Sen takana, yläkerran kalteri-ikkunoiden takana asui Hai. Aasiasta Kyprokselle myyty nainen, kahden lapsen äiti. Hän luuli tulevansa Kyprokselle siivoojaksi, mutta hän päätyi Nikosian ahtaille kujille, tuhansien miesten katseltavaksi, tuhansien miesten kosketeltavaksi. Miesten, jotka kuvittelivat hänen haluavan asioita joita he hänelle tekivät. Miesten, jotka eivät edes kysyneet mitä hän halusi, vaan ottivat sen mitä itse halusivat. Seurauksista välittämättä. Hailla oli kuitenkin onnea. Hän pelastui lopulta yökerhoon tehdyn ratsian ansiosta.

Mutta silti, Nikosian katujen kabareet ja yökerhot ovat yhä edelleen täynnä naisia, jotka joutuvat myymään itseään. Naisia, joiden itsearvostuksen seksiä ostamaan tulevat miehet tappavat. Kuten eräs ex-prostituoitu kertoi minulle:

-Osa miehistä haluaa että näytät nauttivan jokaisesta hetkestä, osa haluaa sinun vain kärsivän. Joukossa on suuri määrä miehiä, jotka kiihottuvat vain nähdessään ja tuntiessaan että he hyväksikäyttävät sinua seksuaalisesti. He haluavat että kärsit, he haluavat että koet inhoa ja kipua kun he työntyvät sisääsi. Vain se saa heidät tuntemaan, että he ovat saaneet rahoilleen vastinetta.

Tavoittava työmme pyrkii kohtaamaan näitä naisia. Tuomaan heidän elämäänsä edes pienen valon kipinän. Pienen pilkahduksen toivoa. Askel kerrallaan, hetki kerrallaan. Kuljethan rukouksin mukanamme!

 

 

No Comments

paritusta

Kuluneet pari kuukautta ovat saaneet minut ihmettelemään entistä enemmän Suomessa käytävää keskustelua seksiperäistä ihmiskauppaa koskien. Joko viranomaiset ja asiantuntijat ovat täysin epätietoisia asioista, tai sitten Suomessa ei vain tahdota tunnistaa / tunnustaa seksiperäisen ihmiskaupan olemassaoloa. Ensimmäinen rimanalitus tapahtui joulukuussa, kun Helsingin Sanomat uutisoi Helsingin käräjäoikeuden langettamasta tuomiosta törkeää paritusta koskien. http://www.hs.fi/kotimaa/a1418875895189 Tapaus täytti kaikki ihmiskaupan tuntomerkit, mutta silti tuomiot julistettiin törkeästä parituksesta.

Parituksen ja ihmiskaupan välinen raja on häilyvä sekä ideologisesti että oikeudellisesti. Yleensä parituksesta tulee ihmiskauppaa siinä vaiheessa kun paritukseen liittyy väkivaltaa, pakottamista tai uhkaamista, taikka haavoittuvassa tilanteessa olevan hyväksikäyttöä. (YK 2000). Nämä kriteerit, etenkin haavoittuvassa tilanteessa olevan hyväksikäyttö, täyttyivät kyseisessä tapauksessa. Kuten HS uutisoi, miehet olivat kontrolloineet naisten työaikaa, valvoneet kondomien kulutusta, laiminlyöneet naisten perustarpeita, sekä vieneet valtaosan naisten tienaamista rahoista. On sinänsä absurdia, että vaikka näennäisesti väkivallattomissa tapauksissa korostuu naisen haavoittuvan aseman hyväksikäyttö, ei paritusta siltikään tuomita ihmiskauppana. Parituksen ja ihmiskaupan välillä on edelleen liikaa joko tahallista tai tahatonta epäselvyyttä. Tämä siitäkin huolimatta, että poliisin mukaan paritustoiminnassa ilmenevä väkivalta ja painostuskeinot ovat todennäköisintä ihmiskauppaa Suomessa.

Suomen lainsäädännön puutteena on se, että törkeän parituksen ja ihmiskaupan välinen rajanveto on kuin veteen piirretty viiva. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2004/20040650#Pidp3383824) Kansallisen ihmiskaupparaportoija Venla Rothin mukaan ihmiskaupan kansainvälistä ja eurooppalaista määritelmää vastaava toiminta näyttää Suomessa täyttävän törkeän parituksen tunnusmerkistön. Näin ollen ihmiskauppasäännöstä on sovellettu vain tilanteeseen, johon jo aiemmin rikoslakiin sisältynyt ihmisryöstöä koskeva säännös soveltuisi. http://www.haaste.om.fi/fi/index/lehtiarkisto/haaste22008_0/ihmiskauppaavaiparitusta.html

Toinen mielenkiintoinen uutisointi oli Aamulehdessä sekä Kalevassa viikkoa aiemmin. http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/asiantuntija-tyrmaa-tilaston-ihmiskauppa-ei-ole-rajahtanyt-kasiin-suomessa/683852/?__scoop_post=d9807e90-8193-11e4-d6a0-842b2b775358&__scoop_topic=573703#  Kyseisessä uutisessa mainittiin lyhyesti siitä, kuinka YK:n viimeisin ihmiskaupparaportti on Suomen kohdalla huolestuttavaa luettavaa erityisesti siltä osin, että raportin mukaan Vuosien 2007–2013 aikana ihmiskaupan uhrien määrä on tilastollisesti noussut Suomessa yli kymmenkertaisesti (UNODC). Aamulehti ei kuitenkaan miltään osin pureutunut syvällisemmin tähän kansainvälisesti arvostettuun raporttiin, vaan antoi äänen Pro-tukipisteen toiminnanjohtaja Jaana Kauppiselle, joka tyrmäsi tilaston välittömästi.

Tässä kohden itselläni herää kysymys, miksei Aamulehti tai Kaleva pyytänyt lausuntoa kuin yhden näkökulman edustajalta? Pro tukipiste ajaa voimakkaasti seksityöläisten oikeuksia ja on yhtä voimakkaasti seksinoston täyskriminalisointia vastaan. Pro-tukipiste on mm. antanut lausunnon jossa se painottaa, että monille seksityö on ainoa mahdollinen työ hankkia toimeentulo. Suomessa tilastot itse asiassa kertovat, että keskiverto seksinmyyjä Suomessa on nuori, kaikkien sosiaalisten ja taloudellisten turvaverkkojen ulkopuolelle tipahtanut nainen, joka kokee ainoaksi mahdollisuudekseen myydä itseään. Onko tällöin kyseessä vapaaehtoinen valinta, jota yhteiskunnan tulisi tukea? Eikö yhteiskunnan tulisi keskittyä prostituution hiljaisen hyväksymisen sijasta tukemaan näitä nuoria naisia, jotka ovat vaarassa tipahtaa köyhyysloukkuun, vaarassa syrjäytyä sosiaalisesti ja vaarassa tehdä valinta, jonka seurauksena he päätyvät myymään itseään?

Kun ottaa huomioon prostituution ja seksiperäisen ihmiskaupan läheisen yhteyden, on vaikeaa olla hämmästelemättä kyseisiä lausuntoja. Seksiperäistä ihmiskauppaa ei voi ymmärtää ellei ensin ymmärrä prostituutiota. Ihmiskauppaa tapahtuu nimenomaan siellä missä tapahtuu prostituutiota, ja prostituution ja prostituoitujen “palvelujen” kysyntä on yksi pääsyy siihen, miksi seksiperäistä ihmiskauppaa ylipäätään tapahtuu. Puhuminen seksiperäisestä ihmiskaupasta ilman mainintaa prostituutiosta on sama kuin puhuisi orjuudesta ilman että mainitsisi plantaasit.

Suomessa olisi korkea aika herätä huomaamaan ja tunnistamaan seksiperäisen ihmiskaupan todellisuus ja siihen liittyvät tekijät.

Pia Rendic

 

No Comments

lipstick 2

Viime tiistaina sain olla puhumassa seksiperäisestä ihmiskaupasta Larnacan lähellä Kitissä. Kansalaisuuksien kirjo oli varsin runsas, sillä ihmisiä oli kerääntynyt paikalle muun muassa Sveitsistä, Englannista, Irlannista, Ruotsista, Saksasta, Romaniasta ja Venäjältä.

Suurimmaksi kysymykseksi kuulijoiden keskuudessa nousi se, voiko seksiperäisen ihmiskaupan uhriksi joutunut nainen ikinä selvitä kokemuksistaan. Oma kokemukseni naisten kanssa työskenneltyäni on se, että nainen voi selviytyä takaisin normaaliin elämään, mutta se mitä hän on kokenut seuraa aina hänen mukanaan tavalla tai toisella: pelkoina, flasbackeinä, painajaisina. Samaa sanoo Rachel Moran, ex-prostituoitu jota haastattelin kirjaani varten.

“-Elämä prostituoituna on helvettiä. Prostituutio tuhoaa naisen psyykkisesti ja fyysisesti. Omalla kohdallani voin todeta sen olleen armottoman traumatisoivaa kaikin mahdollisin tavoin. Seitsemän vuottani prostituoituna jätti jälkeensä syvän loukkaantumisen, vihan ja katkeruuden. En voi väittää olevani toipunut, en lähellekään. Prostituutiosta ei ole oman kokemukseni mukaan mahdollista toipua. Siitä on vain mahdollisuus jatkaa elämää eteenpäin, yksi askel kerrallaan. Nämä kaksi asiaa, toipuminen ja eteenpäin meneminen, ovat täysin eri asioita.”  (lainaus kirjasta Ihmiskaupan Kasvot)

Surullinen fakta on myös se, että tutkimusten mukaan jopa 90% seksiteollisuuden rattaissa olleista palaa jossain vaiheessa takaisin seksibisnekseen elleivät he onnistu saamaan kunnollista apua. Tämä on yleistä etenkin niiden kohdalla jotka ovat olleet mukana pornoteollisuudessa. Yleisin syy paluuseen on se, että naiset eivät kykene sopeutumaan normaali elämään. Erityisen vaikeaa se on silloin kuin naiset ovat koukussa alkoholiin ja huumeisiin. Tämä tekee toipumisesta entistä vaikeampaa. Toinen yleinen syy paluuseen on yksinkertaisesti raha. Kuten eräs pornoelokuvissa esiintyvä nainen toteaa:

“Halusin ulos pornoteollisuudesta. Haluan edelleen ulos pornoteollisuudesta. Mutta en pääse siitä ulos koska en voi missään muualla tehdä niin paljon rahaa kuin aikuisviihteessä. Vihaan sitä. Minä helvetti vihaan sitä.” (Pornotähti Houston, oikealta nimeltään Kimberly Halsey).

Näiden molempien naisten tarinat, Rachel Moranin ja Kimberly Halseyn, todentavat sitä, että vaikka nainen olisi alunperin tullut mukaan seksiteollisuuteen näennäisen “vapaaehtoisesti”, tuhoaa seksiteollisuus aina naisen ennemmin tai myöhemmin.

-Kyseessä ei ole vain fyysinen hyväksikäyttö, vaan yhtälailla henkinen ja emotionaalinen. Seksiä ostavat miehet tappavat itsearvostuksesi. Et voi ikinä tietää mitä he haluavat, tai mitä he kirjoittavat sinusta jälkeenpäin. (Rachel Moran kirjassa Ihmiskaupan Kasvot).

Nämä kolme asiaa, ihmiskauppa, prostituutio ja porno kulkevatkin käsikädessä. Reitit prostituutioon ja ihmiskauppaan ovat vain kaksi eri väylää, jotka tuovat naiset lopulta täsmälleen samaan paikkaan, seksuaalisesti hyväksikäytettäviksi. Seksiperäistä ihmiskauppaa tapahtuu, koska miesten tarpeista käsin nouseva prostituutio takaa miehille pääsyn hyväksikäyttämään naisvartaloa. Ja tässä yhtälössä pornografia on dokumentoitu todiste prostituutiosta.

 

Kimberly Halseyn haastattelu luettavissa osoitteessa:

http://www.foxnews.com/entertainment/2013/11/18/porn-stars-warn-celebs-with-sex-tapes-get-out-porn-while-still-can/

Kirja Ihmiskaupan Kasvot ennakkotilattavissa osoitteesta:

www.ihmiskaupankasvot.com


Seuraavan kerran puhun Kyproksella seksiperäisestä ihmiskaupasta seuraavasti:

Limassol 1.12  Hotelli Estella

Pafos 14.12  Pafos Christian Fellowship

 

No Comments