Blog Archives

 

polviIltasanomien ja Iltalehden otsikot pysäyttivät eilen. Suomen uusimmassa julkisuuteen tulleessa ihmiskauppatapauksessa alaikäistä tyttöä on paritettu vuosien ajan. Vaikka itse paritusta harjoittanut mies saikin tuomion törkeästä ihmiskaupasta, jää juttuun paljon toivomisen varaa. Miten on mahdollista, että sadat alaikäiseltä tytöltä seksiä ostaneet miehet eivät joudu minkäänlaiseen vastuuseen?!

 

On hätkähdyttävää, että tämän päivän tasa-arvoisessa Suomessa nuoren tytön voi ostaa ja myydä. Vielä hätkähdyttävämpää on se, että asiaa puolustellaan jopa viranomaisten toimesta. Seksin osto yleisesti nähdään jokaisen yksityisenä asiana, koska jokaisella on oikeus nykymaailmassa toteuttaa omat salaiset fantasiansa. Useat viranomais- ja kansalaisjärjestötahot näkevät vapaan seksin ostamisen hyvänä asiana, koska heidän mukaansa tällä varmistetaan se, että seksiä ostavat miehet voivat ilmoittaa mahdollisesti havaitsemastaan ihmiskaupasta ja parituksesta.

 

Iltasanomien tietojen mukaan alaikäisellä suomalaisella tytöllä oli omien arvioidensa mukaan ollut jopa 640 asiakasta syksyn 2011 ja kevään 2014 välisenä aikana. Miksi kukaan heistä ei tehnyt ilmoitusta poliisille? Kyseessähän oli alaikäinen ihmiskaupan uhri. Juuri sellainen tyttö, jota poliisi ja laillista prostituutiota puolustavat tahot tarkoittavat sanoessaan, että “vastuulliset” seksinostajat kyllä ilmoittavat näkemästään.

Suomessa seksin ostamista ei ole kriminalisoitu. Seksin ostaminen on rangaistavaa ainoastaan alaikäiseltä tai ihmiskaupan uhrilta. Seksin oston kriminalisoinnin sijasta Suomessa ovat olleet vallalla äänet, jotka Amnestyn tapaan vaativat koko seksiteollisuuden dekriminalisointia. Käytännössä he siis kutsuvat hallituksia ajamaan alas seksin myyntiä ja ostoa koskevat lait. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että ihmisten haluttaisiin alkaa julkisesti puolustamaan paritusta, bordellitoimintaa ja seksinostoa; yli 99 miljardin arvoista globaalia seksiteollisuutta!

Monenko tytön ja naisen on vielä kärsittävä sadoista vastentahtoisista yhdynnöistä, kun me Suomessa haluamme puolustaa yksilön vapautta ostaa halutessaan seksiä? Eikö meidän ennemmin tulisi puolustaa yksilön oikeutta seksuaaliseen koskemattomuuteen ja itsemääräämisoikeuteen?

Jos haluat sanoa EI ihmiskaupalle, ja auttaa tuhansia tyttöjä ja naisia pois prostituutiosta, voit tehdä sen nyt. Olemme käynnistäneet kansalaisaloitteen seksin oston kriminalisoimiseksi Suomessa. Aloite aukeaa allekirjoitettavaksi maanantaina 20.6. Voit jo nyt lukea sen osoitteessa

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2035

 

Pia Rendic

 

5 Comments

paritusta

Kuluneet pari kuukautta ovat saaneet minut ihmettelemään entistä enemmän Suomessa käytävää keskustelua seksiperäistä ihmiskauppaa koskien. Joko viranomaiset ja asiantuntijat ovat täysin epätietoisia asioista, tai sitten Suomessa ei vain tahdota tunnistaa / tunnustaa seksiperäisen ihmiskaupan olemassaoloa. Ensimmäinen rimanalitus tapahtui joulukuussa, kun Helsingin Sanomat uutisoi Helsingin käräjäoikeuden langettamasta tuomiosta törkeää paritusta koskien. http://www.hs.fi/kotimaa/a1418875895189 Tapaus täytti kaikki ihmiskaupan tuntomerkit, mutta silti tuomiot julistettiin törkeästä parituksesta.

Parituksen ja ihmiskaupan välinen raja on häilyvä sekä ideologisesti että oikeudellisesti. Yleensä parituksesta tulee ihmiskauppaa siinä vaiheessa kun paritukseen liittyy väkivaltaa, pakottamista tai uhkaamista, taikka haavoittuvassa tilanteessa olevan hyväksikäyttöä. (YK 2000). Nämä kriteerit, etenkin haavoittuvassa tilanteessa olevan hyväksikäyttö, täyttyivät kyseisessä tapauksessa. Kuten HS uutisoi, miehet olivat kontrolloineet naisten työaikaa, valvoneet kondomien kulutusta, laiminlyöneet naisten perustarpeita, sekä vieneet valtaosan naisten tienaamista rahoista. On sinänsä absurdia, että vaikka näennäisesti väkivallattomissa tapauksissa korostuu naisen haavoittuvan aseman hyväksikäyttö, ei paritusta siltikään tuomita ihmiskauppana. Parituksen ja ihmiskaupan välillä on edelleen liikaa joko tahallista tai tahatonta epäselvyyttä. Tämä siitäkin huolimatta, että poliisin mukaan paritustoiminnassa ilmenevä väkivalta ja painostuskeinot ovat todennäköisintä ihmiskauppaa Suomessa.

Suomen lainsäädännön puutteena on se, että törkeän parituksen ja ihmiskaupan välinen rajanveto on kuin veteen piirretty viiva. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2004/20040650#Pidp3383824) Kansallisen ihmiskaupparaportoija Venla Rothin mukaan ihmiskaupan kansainvälistä ja eurooppalaista määritelmää vastaava toiminta näyttää Suomessa täyttävän törkeän parituksen tunnusmerkistön. Näin ollen ihmiskauppasäännöstä on sovellettu vain tilanteeseen, johon jo aiemmin rikoslakiin sisältynyt ihmisryöstöä koskeva säännös soveltuisi. http://www.haaste.om.fi/fi/index/lehtiarkisto/haaste22008_0/ihmiskauppaavaiparitusta.html

Toinen mielenkiintoinen uutisointi oli Aamulehdessä sekä Kalevassa viikkoa aiemmin. http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/asiantuntija-tyrmaa-tilaston-ihmiskauppa-ei-ole-rajahtanyt-kasiin-suomessa/683852/?__scoop_post=d9807e90-8193-11e4-d6a0-842b2b775358&__scoop_topic=573703#  Kyseisessä uutisessa mainittiin lyhyesti siitä, kuinka YK:n viimeisin ihmiskaupparaportti on Suomen kohdalla huolestuttavaa luettavaa erityisesti siltä osin, että raportin mukaan Vuosien 2007–2013 aikana ihmiskaupan uhrien määrä on tilastollisesti noussut Suomessa yli kymmenkertaisesti (UNODC). Aamulehti ei kuitenkaan miltään osin pureutunut syvällisemmin tähän kansainvälisesti arvostettuun raporttiin, vaan antoi äänen Pro-tukipisteen toiminnanjohtaja Jaana Kauppiselle, joka tyrmäsi tilaston välittömästi.

Tässä kohden itselläni herää kysymys, miksei Aamulehti tai Kaleva pyytänyt lausuntoa kuin yhden näkökulman edustajalta? Pro tukipiste ajaa voimakkaasti seksityöläisten oikeuksia ja on yhtä voimakkaasti seksinoston täyskriminalisointia vastaan. Pro-tukipiste on mm. antanut lausunnon jossa se painottaa, että monille seksityö on ainoa mahdollinen työ hankkia toimeentulo. Suomessa tilastot itse asiassa kertovat, että keskiverto seksinmyyjä Suomessa on nuori, kaikkien sosiaalisten ja taloudellisten turvaverkkojen ulkopuolelle tipahtanut nainen, joka kokee ainoaksi mahdollisuudekseen myydä itseään. Onko tällöin kyseessä vapaaehtoinen valinta, jota yhteiskunnan tulisi tukea? Eikö yhteiskunnan tulisi keskittyä prostituution hiljaisen hyväksymisen sijasta tukemaan näitä nuoria naisia, jotka ovat vaarassa tipahtaa köyhyysloukkuun, vaarassa syrjäytyä sosiaalisesti ja vaarassa tehdä valinta, jonka seurauksena he päätyvät myymään itseään?

Kun ottaa huomioon prostituution ja seksiperäisen ihmiskaupan läheisen yhteyden, on vaikeaa olla hämmästelemättä kyseisiä lausuntoja. Seksiperäistä ihmiskauppaa ei voi ymmärtää ellei ensin ymmärrä prostituutiota. Ihmiskauppaa tapahtuu nimenomaan siellä missä tapahtuu prostituutiota, ja prostituution ja prostituoitujen “palvelujen” kysyntä on yksi pääsyy siihen, miksi seksiperäistä ihmiskauppaa ylipäätään tapahtuu. Puhuminen seksiperäisestä ihmiskaupasta ilman mainintaa prostituutiosta on sama kuin puhuisi orjuudesta ilman että mainitsisi plantaasit.

Suomessa olisi korkea aika herätä huomaamaan ja tunnistamaan seksiperäisen ihmiskaupan todellisuus ja siihen liittyvät tekijät.

Pia Rendic

 

No Comments