Monthly Archives: maaliskuu 2015

DSC_0152

“Paikallisten poliitikkojen ja hallitusvirkamiesten, samoin kuin poliisiviranomaisten tulisi tehdä jatkuvaa yhteistyötä paikallisten kansalaisjärjetöjen kanssa ihmiskaupan kitkemiseksi ja ihmiskaupan uhrien tukemiseksi ja tunnistamiseksi”.

Näillä sanoilla ihmiskauppaan otti kantaa eräs Kyproksen vihreän puolueen jäsen parin viikon takaisessa puoluetilaisuudessa, johon sain kutsun osallistua. Kyseessä oli Kyproksen vihreiden organisoima puolueilta, jossa teemana oli ihmiskauppa Kyproksella.

 

Syytä poliitikon lausumien sanojen toteutukseen olisi yllin kyllin.

Viimeisimmässä TIP raportissa Kypros on tippunut pykälän alaspäin, ollen nyt tier 2 tarkkailulista kategoriassa. Jopa Afganistan on Kyprosta korkeammalla tasolla. Lisäksi uhreja tulee kokoajan lisää, mutta hallitus ja virkamiehet ovat kykenemättömiä uhrien tunnistamiseen / uhriutumisen estämiseen. Aiemmin kyproslaiset uhrit ovat olleet harvinaisuus, mutta nyt heitä on alkanut olemaan yhä enemmän. Tuorein tapaus on parin viikon takaa Pafosilta, jossa 13-vuotias tyttö myi itseään eläkeikäiselle miehelle. Lisäksi Kyproksella ilmenee myös voimakkaana ihmiskaupan muoto, jossa itäeurooppalaisia, raskaana olevia naisia tuodaan Kyprokselle. He synnyttävät lapsensa täällä, jonka jälkeen lapsi riistetään äidiltään, ja äiti lähetään takaisin kotimaahansa.

Vaikka tilastot ovat karuja ja vaatisivat suoraa väliintuloa, pystyi tässäkin tilaisuudessa todeta sen surullisen faktan, että sanat ovat usein kauniita, mutta teot mitättömiä. Tämä tuli erityisen hyvin esiin illan toisen puhujavieraan, Kyproksen ihmiskaupan vastaisen poliisipäällikön kannanotoissa. Superman sai vastattavakseen useita kiperiä kysymyksiä, joista moni koski poliisin tehotonta ja korruptoitunutta toimintaa, samoin kuin väkivallankäyttöä yökerhojen ja asuinhuoneistojen ratsioiden yhteydessä. Superman ei lopulta ottanut asiasta mitään vastuuta, totesi ainoastaan sen, että poliisivoimista on vähennetty yli 600 poliisia, ja lahjukset ovat valitettavan yleisiä virassa toimivien keskuudessa. Kun itse esitin kysymyksen siitä miksi poliisi ei ota vastuuta ja ratsaa säännöllisesti Nikosian yökerhoja ja pubeja joissa kohtaamme naisia joka viikko, oli vastaus yksinkertaisen tyly:

“En koe tarvetta vastata kysymykseen, koska ette ole soittaneet meille havainnoistanne.”

DSC_0145

Vastaus oli aika tyrmäävä, etenkin kun olin tavannut Supermanin jo pari kertaa aiemmin, ja myös ilmoittanut poliisille kun näimme kadulla tapauksen, jossa mies kuljetti aasialaistaustaista naista käsiraudoissa yksityiseen asuinhuoneistoon. Tuolloinkin poliiisin reaktio oli uskomaton: “ Ei se varmaan mitään ole, ehkä joku peitetehtävä.”

Onkin hämmentävää huomata, kuinka vähän paikallisia viranomaisia kiinnostaa uhrien auttaminen, saati kansalaisjärjestöjen kanssa yhteistyössä toimiminen käytännön tasolla. Yhden virkamiehen kiinnisaamiseksi joutuu nähdä vaivaa monta päivää, ja lopputulos ei monestikkaan ole vaivan arvoinen. Etenkään kun kyseessä ovat ulkomaalaiset naiset.

Eräs UNDP:n paikallinen työntekijä totesi minulle taannoin, että esimerkiksi pakolaisten ja laittomien maahanmuuttajien joukossa on valtava määrä tunnistamattomia ihmiskaupan uhreja. Nämä naiset eivät uskalla kertoa kokemastaan, koska pelkäävät viranomaisia ja kokemustensa vähättelyä. Itse en yhtään ihmettele miksi. Pari viikkoa sitten Kyproksen hallitus sulki pakolaisleirit, samoin kuin pakolaisten ylläpitämän lasten väliaikaishoidon. Ketään ei kiinnostanut kysymys siitä, mihin nämä ihmiset  ja lapset joutuvat, missä he nukkuvat, mistä saavat ruokaa. “Ongelma ei ole meidän”, totesi paikallinen sosiaalityöntekijä.

Asenne ei ole myöskään yhtään ruusuisempi jo tunnistettuja ihmiskaupan uhreja kohtaan. Tälläkin hetkellä valtion turvatalossa istuu monta ihmiskaupan uhria, jotka rukoilevat pääsevänsä kotiin. Viranomaiset eivät kuitenkaan anna heille lupaa poistua. Pelastusrenkaasta on tullut vankila. Viranomaisten kohtaamisesta uusi painajainen.

Tämä ei kuitenkaan ole pelkästään Kyproksen, vaan myös monen muun valtion ongelma. Jos poliittista tahtoa löytyisi tarpeeksi, ihmiskaupan ongelma olisi jo ratkaistu, ainakin osittain.

 

Pia Rendic

 

No Comments

tytöt-kanttiinissablur

Mika ja Ruut Ahonen kävivät viime syksynä kuvaamassa TV-dokumentin ihmiskaupasta täällä Kyproksella. Tuloksena on dokumentti, joka piirtää kuvan Kyproksen kahdesta, täysin vastakkaisesta puolesta.

Mikä on yhden ihmisen hinta?

Mikä on yhden ihmisen arvo?

 

Mitä mieltä seksiperäisestä ihmiskaupasta ovat sen uhreiksi joutuneet naiset, entä naisten parissa työtä tekevät ihmiset?

 Rose in Paradise dokumentin traileri on nyt katsottavissa oheisesta linkistä! Dokumentin taustamusiikkina soi Yhdysvaltalaisella radiokanavalla 17 viikkoa listaykkösenä ollut, Remedy Drive -bändin biisi Commodity.

Dokumentti on parin viimeisen viikon aikana näytetty täällä Kyproksella kahdessa eri paikassa, ja vastaanotto on ollut hyvä. Ihmiset ovat pitäneet dokumentin tavasta nostaa esiin seksiperäisen ihmiskaupan ongelma ilman väkivallalla tai synkkyydellä mässäilyä. Dokumenttia on pidetty keskustelua herättävänä, ja siitä ovat kiinnostuneet myös useat paikalliset, politiikassa mukana olevat henkilöt.

Tarkoituksemme on järjestää dokumentin virallinen Kyproksen ensi-ilta vielä tämän kevään aikana. Suomessa ensimmäiset ennakkonäytökset ovat Maaliskuun toiseksi viimeisellä viikolla.

Lisätietoa dokumentista, samoin kuin sen esittämisestä eri yhteyksissä saa Mika Ahoselta.

mika@hurttimurtti.fi

 

 

2 Comments

filmivko

Viime viikkojen aikana minulla on ollut etuoikeus olla mukana suunnittelemassa YK:n kehitysohjelman (UNDP) järjestämää Naisten filmiviikkoa, jonka yhteydessä Suomen ja Viron suurlähetystöt esittävät Sofi Oksasen menestysromaaniin pohjautuvan elokuvan Puhdistus.

Elokuvan jälkeen luvassa on ihmiskauppaa koskeva paneelikeskustelu, jossa toimin yhtenä panelistina. Paneelin keskusteluavaukset ja panelistit ovat seuraavat:

Juliette Dickstein: PRIO Senior Researcher : Panel coordinator

Jessica Banuls: US Embassy: General overview on the situation (numbers, current actions etc)

Eminé Colak: Lawyer, Peace Activist: Background situation on human trafficking to the North

Doros Polykarpou: KISA – Background situation on human trafficking to the RoC

Chrystalla Chrystalla Katsapaou: UNHCR:  guidelines against trafficking

Pia Rendic: FLM, Gender Expert:  Real Stories from everyday actions against human trafficking


Kyproksella valitettava tosiasia on se, että valtaosa ihmisistä on joko tietämättömiä tai piittaamattomia ympärillään tapahtuvasta ihmiskaupasta. Toivomme voivamme tuoda tähän edes pientä muutosta ensi viikon elokuvan ja sitä seuraavan paneelikeskustelun kautta.   

Filmiviikko pidetään kansainvälisen naistenpäivän aikaan 9.-14.3.2015 Goethe-instituutin salissa. Lisätietoja tapahtumasta löytyy seuraavista osoitteista:

https://www.facebook.com/events/1546903802251901/

https://www.facebook.com/FinnishEmbassyNicosia

http://www.cy.undp.org/content/dam/cyprus/docs/PFF%20Publications/WFW%20final%20poster%20in%20pdf%20-%202015.pdf

puhdistus

No Comments

kadulla

Viime päivinä on ollut mielenkiintoista huomata, miten voimakkaasti pornon haitoista puhuminen vaikuttaa. Monelle ihmiselle pornografia ja seksuaalisuus ovat tulenarkoja ja kiistanalaisia aiheita, joihin reagoidaan helposti tunnepohjalta. Kuitenkin lukuisat tutkimukset osoittavat kiistatta, että pornon käyttö johtaa seksuaalisiin riippuvuuksiin ja lisää seksuaalista aggressiivisuutta (Hald 2010, Adolescent health 2000, Jill Manning 2012). Tästäkin tosiasiasta huolimatta moni edelleen kyselee, missä kulkee se raja, jossa pornografian pimeä puoli tulee vastaan.

Oma vastaukseni on yksiselitteinen. Pimeä puoli tulee vastaan heti alussa. Kun 11-vuotias poika hakee seksuaalisuutensa haparoivia ensiaskeleita pornosivuston kautta, on jossain jo menty pahasti pieleen. Kuten kirjassani totean, pornon, samoin kuin seksuaalisen hyväksikäytön näkeminen altistaa lapset sellaisille seksuaalisille virikkeille, joita he eivät tiedon tasolla pysty vielä käsittelemään. Lapsen seksuaalisuus herää kehitystasoon nähden liian varhain, mikä voi näkyä myöhemmin elämässä pelkona ja inhona seksuaalisuutta kohtaan, samoin kuin korostuneena seksuaalisena käyttäytymisenä.

Pornon katsomisen vaikutuksesta nuoret aloittavat seksielämänsä huomattavasti keskimääräistä aiemmin.  He alkavat myös helposti pitää normaaleina outoja tai vaarallisia seksinmuotoja, kuten sadomasokismia. Pornon kulutus myös vääristää suhdetta vastakkaiseen sukupuoleen ja naiset nähdään vain seksuaalisina objekteina. Lisäksi pornon näkeminen aiheuttaa lapsille ja nuorille eri kehitystasoilla monenlaisia muita seurauksia, kuten häiriöitä tunne-elämään ja käyttäytymiseen. (mm. Collins, Elliot & Berry 2004, Hilton 2011).

Tarkoittaako pornografian vastustaminen siis sitä, että olemme seksikielteisiä? Vai tarkoittaako se sitä, että haluamme ottaa vastuun siitä, että tuleva sukupolvi voisi kasvaa terveeseen seksuaalisuuteen, jossa molemmat osapuolet kunnioittavat toisiaan ja toistensa rajoja? Yliseksualisoituneessa maailmassamme pornografian haitoista puhuminen on tärkeää ja tukee nuorten kehitystä terveeseen seksuaalisuuteen.

 

Pia Rendic

No Comments

IMG_5735

Kuluneen kahden viikon aikana työmme on jälleen aktivoitunut mitä tulee turvatalokäynteihin. Paikallinen poliisi teki ratsian erääseen pubiin samalla kadulla jossa olemme tehneet tavoittavaa työtä. Ratsian seurauksena kolme naista tuotiin valtion turvataloon, josta olen käynyt hakemassa heitä ulkoilemaan.

Vain päivä erään luvallisen ulkoilun jälkeen naiset vietiin todistamaan pubin omistajaa vastaan. Tämä aiheutti naisille entistä suuremman turvallisuusriskin, jonka johdosta naiset eivät saa toistaiseksi poistua turvatalosta. Tämä aiheuttaa heidän kohdallaan saman minkä olemme nähneet tapahtuvan niin monen muun naisen kohdalla: turvatalosta minkä pitäisi tarjota naisille suojaa ja lepoa, muodostuu naisten silmissä uusi vankila. He tuntevat olevansa eristettyjä, sorrettuja, uhattuja ja laiminlyötyjä. Naiset eivät halua tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa koska he eivät luota viranomaisiin. He vain haluavat päästä takaisin kotiin. Viranomaiset puolestaan painostavat naisia jäämään ja jatkamaan oikeusjuttua.

Kuluneella viikolla olemme joutuneet todistamaan myös sitä uhkaa, mikä edelleen kohdistuu jo omillaan asuviin naisiin. Erään päiväkeskuksessamme käyvän naisen ja hänen lapsensa huoneisto tuhopoltettiin torstain vastaisena yönä. Tuhopoltto ei ole kaunista katseltavaa, kuten kuvasta jokainen voi nähdä. Nainen onnistui pelastautumaan lapsensa kanssa viime hetkellä. Nyt hän on erittäin peloissaan ja toistaa selkeästi tajuamaansa asiaa: sitä,  että hänellä ei ole mitään paikkaa Kyproksella johon hän voisi piiloutua.

Mielestäni on hämmästyttävää, että Kyproksen poliisi ei ole osoittanut minkäänlaisia toimenpiteitä jutun ratkaisemiseksi, saati naisen turvallisuuden varmistamiseksi. Ylipäätään seksiperäisen ihmiskaupan uhrit ovat rikosoikeudellisesti erittäin heikossa asemassa. Heille ei tarjota minkäänlaista todistajansuojaa, ja oman oikeuskäsittelynsä jälkeen heidät jätetään käytännössä oman onnensa nojaan. Tilastot ja ihmisoikeusjärjestöjen raportit kertovatkin karua kieltä siitä, että moni parittajiaan vastaan todistanut nainen hakataan tai tapetaan viimeistään siinä vaiheessa, kun hän vailla mitään turvatoimia tai poliisin suojelua palaa takaisin kotimaahansa. Onko siis ihme, että naiset eivät halua todistaa? Tai onko ihme, että elämä bordellin jälkeen ei olekaan heille helpotus vaan uusi vankila, jossa päällimmäisenä elämää hallitsevana tekijänä on jatkuva pelko ja olan taakse vilkuilu.

#Tuhopoltto

Pia Rendic

 

No Comments