“Paikallisten poliitikkojen ja hallitusvirkamiesten, samoin kuin poliisiviranomaisten tulisi tehdä jatkuvaa yhteistyötä paikallisten kansalaisjärjetöjen kanssa ihmiskaupan kitkemiseksi ja ihmiskaupan uhrien tukemiseksi ja tunnistamiseksi”.
Näillä sanoilla ihmiskauppaan otti kantaa eräs Kyproksen vihreän puolueen jäsen parin viikon takaisessa puoluetilaisuudessa, johon sain kutsun osallistua. Kyseessä oli Kyproksen vihreiden organisoima puolueilta, jossa teemana oli ihmiskauppa Kyproksella.
Syytä poliitikon lausumien sanojen toteutukseen olisi yllin kyllin.
Viimeisimmässä TIP raportissa Kypros on tippunut pykälän alaspäin, ollen nyt tier 2 tarkkailulista kategoriassa. Jopa Afganistan on Kyprosta korkeammalla tasolla. Lisäksi uhreja tulee kokoajan lisää, mutta hallitus ja virkamiehet ovat kykenemättömiä uhrien tunnistamiseen / uhriutumisen estämiseen. Aiemmin kyproslaiset uhrit ovat olleet harvinaisuus, mutta nyt heitä on alkanut olemaan yhä enemmän. Tuorein tapaus on parin viikon takaa Pafosilta, jossa 13-vuotias tyttö myi itseään eläkeikäiselle miehelle. Lisäksi Kyproksella ilmenee myös voimakkaana ihmiskaupan muoto, jossa itäeurooppalaisia, raskaana olevia naisia tuodaan Kyprokselle. He synnyttävät lapsensa täällä, jonka jälkeen lapsi riistetään äidiltään, ja äiti lähetään takaisin kotimaahansa.
Vaikka tilastot ovat karuja ja vaatisivat suoraa väliintuloa, pystyi tässäkin tilaisuudessa todeta sen surullisen faktan, että sanat ovat usein kauniita, mutta teot mitättömiä. Tämä tuli erityisen hyvin esiin illan toisen puhujavieraan, Kyproksen ihmiskaupan vastaisen poliisipäällikön kannanotoissa. Superman sai vastattavakseen useita kiperiä kysymyksiä, joista moni koski poliisin tehotonta ja korruptoitunutta toimintaa, samoin kuin väkivallankäyttöä yökerhojen ja asuinhuoneistojen ratsioiden yhteydessä. Superman ei lopulta ottanut asiasta mitään vastuuta, totesi ainoastaan sen, että poliisivoimista on vähennetty yli 600 poliisia, ja lahjukset ovat valitettavan yleisiä virassa toimivien keskuudessa. Kun itse esitin kysymyksen siitä miksi poliisi ei ota vastuuta ja ratsaa säännöllisesti Nikosian yökerhoja ja pubeja joissa kohtaamme naisia joka viikko, oli vastaus yksinkertaisen tyly:
“En koe tarvetta vastata kysymykseen, koska ette ole soittaneet meille havainnoistanne.”
Vastaus oli aika tyrmäävä, etenkin kun olin tavannut Supermanin jo pari kertaa aiemmin, ja myös ilmoittanut poliisille kun näimme kadulla tapauksen, jossa mies kuljetti aasialaistaustaista naista käsiraudoissa yksityiseen asuinhuoneistoon. Tuolloinkin poliiisin reaktio oli uskomaton: “ Ei se varmaan mitään ole, ehkä joku peitetehtävä.”
Onkin hämmentävää huomata, kuinka vähän paikallisia viranomaisia kiinnostaa uhrien auttaminen, saati kansalaisjärjestöjen kanssa yhteistyössä toimiminen käytännön tasolla. Yhden virkamiehen kiinnisaamiseksi joutuu nähdä vaivaa monta päivää, ja lopputulos ei monestikkaan ole vaivan arvoinen. Etenkään kun kyseessä ovat ulkomaalaiset naiset.
Eräs UNDP:n paikallinen työntekijä totesi minulle taannoin, että esimerkiksi pakolaisten ja laittomien maahanmuuttajien joukossa on valtava määrä tunnistamattomia ihmiskaupan uhreja. Nämä naiset eivät uskalla kertoa kokemastaan, koska pelkäävät viranomaisia ja kokemustensa vähättelyä. Itse en yhtään ihmettele miksi. Pari viikkoa sitten Kyproksen hallitus sulki pakolaisleirit, samoin kuin pakolaisten ylläpitämän lasten väliaikaishoidon. Ketään ei kiinnostanut kysymys siitä, mihin nämä ihmiset ja lapset joutuvat, missä he nukkuvat, mistä saavat ruokaa. “Ongelma ei ole meidän”, totesi paikallinen sosiaalityöntekijä.
Asenne ei ole myöskään yhtään ruusuisempi jo tunnistettuja ihmiskaupan uhreja kohtaan. Tälläkin hetkellä valtion turvatalossa istuu monta ihmiskaupan uhria, jotka rukoilevat pääsevänsä kotiin. Viranomaiset eivät kuitenkaan anna heille lupaa poistua. Pelastusrenkaasta on tullut vankila. Viranomaisten kohtaamisesta uusi painajainen.
Tämä ei kuitenkaan ole pelkästään Kyproksen, vaan myös monen muun valtion ongelma. Jos poliittista tahtoa löytyisi tarpeeksi, ihmiskaupan ongelma olisi jo ratkaistu, ainakin osittain.
Pia Rendic