Time lehti julkaisi äskettäin Belinda Luscomben artikkelin Porn and the Threat to Virility. Artikkelissa Luscombe käsitteli nuorten miesten pornon käyttöä todeten, että on olemassa iso joukko miehiä, jotka ovat nousemassa vastaiskuun pornoa vastaan. Nämä miehet ovat pornon entisiä suurkuluttajia, jotka ovat viettäneet valtaosan nuoruudestaan pornon parissa.
Luscomben mukaan nämä miehet ovat vakuuttuneita siitä, että heidän seksuaalisuutensa ja seksuaalinen reagointikykynsä on tuhottu pornolla. Nämä miehet sanovat, että heidän aivonsa on marinoitu virtuaalisella pornolla, kun he olivat nuoria. Pornolla, joka on ollut rajumpaa, monipuolisempaa ja nopeatempoisempaa kuin ikinä ennen. Laitteiden avulla, jotka ovat mahdollistaneet pornon välittömän, nopean, yksityisen ja anonyymin käytön.
Vain pari kuukautta aiemmin myös Suomen aikakauslehdistö antoi palstatilaa pornolle. Anna lehden artikkelissa porno nähtiin parisuhteen pelastajana. Lukijoita kehoitettiin totuttelemaan pornon käyttöön ensin yksinään, ja artikkelissa kannustettiin kokeilemaan rohkeasti myös hieman rajumpaa materiaalia, sillä “pornohan on vain satua”. Artikkeli jätti täysin huomiotta pornon aiheuttamat sosiaaliset, psyykkiset ja fyysiset ongelmat, riippuvuuksista puhumattakaan.
Time lehti valitsi toisin. Luscombe toi artikkelissaan jopa inhorealistisesti esiin pornon käytön haitat, erityisesti kansanterveydelliset sellaiset. Samoin Luscombe summasi pornon käytön vaikutuksia miesten todellisiin ihmissuhteisiin. Tulos oli tyrmäävä. Miehet eivät kykene normaaliin seksuaaliseen kanssakäymiseen todellisten, aitoa lihaa ja verta olevien naisten kanssa. Nämä miehet kiihottuvat vain pornosta. Moni heistä on saanut kaiken seksuaalisen oppinsa pelkästään pornosta ja pornon kautta. Hard core sellaisesta.
Time lehden artikkelin myötä amerikkalaiset ovatkin onnistuneet jossain sellaisessa, mistä täällä Suomessa voi vain haaveilla. He ovat onnistuneet tuomaan pornon ja sen haitat julkiseen keskusteluun. Tämä siitäkin huolimatta, että Amerikka on yhä edelleen pornotuotannon ja koko pornoteollisuuden TOP1 maa. Toki haitat on huomattu myös Suomessa, mutta vain raporteissa, joita valtamedia ei vaivaudu nostamaan otsikoihin. Esimerkiksi tasa-arvoasiain neuvottelukunnan teettämä selvitys pornografian laajuudesta ja rahavirroista 2000-luvun Suomessa julkaistiin vuonna 2002. Raportin mukaan porno esineellistää naista, edistää prostituutiota, eikä siihen liitetä juurikaan myönteisiä määritelmiä. Tämä ei kuitenkaan tunnu vaivaavan suomalaisia. Tutkija Osmo Kontulan mukaan suomalaisten pornoasenteet ovat muuttuneet koko ajan myönteisimmiksi. Kontulan vuoden 2008 tutkimus osoittaa, että keski-ikäisistä miehistä 90% ja keski-ikäisistä naisista 60% piti pornoa hyvin kiihottavana. Internetin maksutonta pornoa oli puolestaan kuluneen vuoden aikana katsonut neljä viidesosaa miehistä, ja yksi viidesosa naisista.
Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että suomalaiset kotipornosivustot, kuten Alaston Suomi, keräävät kymmeniätuhansia rekisteröityneitä käyttäjiä ja miljoonia kuukausittaisia vierailijoita. On surullista huomata, että Suomessa seksuaalisuus on muuttunut yksityisestä julkiseksi. Että olemme onnistuneet luomaan kokonaan uudenlaisen kuvan seksuaalisuudesta, ja ennen kaikkea pornosta sen osana. Pornosta, jossa emme suostu näkemään mitään vahingollista, ja jonka vastustajat leimataan kiihkoileviksi puritaaneiksi.
Onko todella niin, että nykypäivän Suomessa pornosta saa olla vain yksi mielipide? Tai että vastakkainen mielipide hyväksytään vain silloin, jos sen perusteena ovat muut kuin moraaliset tai feministiset argumentit? Tämä sama dilemma näytti lopulta olevan myös Luscomben artikkelin ytimessä, kuten Denny Burk ansiokkaasti huomasi. Vaikka artikkeli nosti esiin pornon haitat, jäivät moraaliset kysymykset lopulta täysin taka-alalle. Pornon käytön suurimmaksi huolenaiheeksi nousi miesten viriiliyden putoaminen; se etteivät miehet pornon käytön seurauksena kykene enää pelehtimään monien naisten kanssa.
Itse nostaisin tapetille jotain ihan muuta.